Bridget Jones's Baby (2016) - Arvostelu

Bridget Jonesin sinkkuelämässä vierailee kaksikin miestä ja pian on pulla uunissa, mutta kumpi on isä ja miten sen saisi selvitettyä välttymättä kiusallisilta tilanteilta?

Genre: Romanttinen komedia
Ohjaus: Sharon Maguire
Käsikirjoitus: Helen Fielding (kässäri & tarina), Dan Mazer & Emma Thompson (kässäri)
Päätähdet: Renée Zellweger, Colin Firth, Patrick Dempsey, Sarah Solemani

Kesto: 122 min.

Minulla on aina ollut iso soft spot romanttisille komedioille. Ihan sama vaikka ne tehtäisiin täysin sillä samalla vanhalla kuluneella ja kliseisellä kaavalla, niin silti pidän siitä. Ja sitä paitsi voiko tälläisessä genressä edes välttyä kliseiltä? Ne on kai lähinnä joko toteutettava vain mahdollisimman hyvin ja vaikka hieman eri vivahteella, tai sitten ne on vain tarjoiltava pikaisena ja jatkettava eteenpäin. Tänä kesänä olen jo yhden täysosuman tässä genressä todistanut Kerro minulle jotain hyvää -elokuvaa katsoessani ja nyt oli toinen nappiosuma.

Ekasta Bridget Jonesista oli vaikeaa olla pitämättä, sillä se oli hauska ja siinä oli sydäntä, sekä sellaista siirappista optimismia ja peribrittiläistä "chin up" meininkiä. Kakkonen taas oli silkkaa tuubaa ja Bridget Jones oli pelkkä karikatyyri. Sattumalta kenties Sharon Maguire ei ohjannut kakkososaa. Noh, ja ekan osan menestys oli niin suurta, että paine oli valtava saada mahdollisimman pian perään jatko-osa. Nyt kakkososasta on vierähtänyt yli vuosikymmen ja myöskin elokuva on saatu tuottaa suoraan valkokankaalle, sillä tällä kertaa Helen Fieldingiltä ei löydy kirjaa pohjaksi. Myös käsikirjoitustiimiä on vahvistettu, sillä sinne on liittynyt eräänlainen huumorin kultasormi Dan Mazerin muodossa, joka on ollut käsikirjoittamassa esimerkiksi Boratia, Brunoa, Ali G In Da Housea, sekä Ali G:n tv-sarjaa. Sekä kolmas nimi on kaikkien tuntema laatunäyttelijä Emma Thompson, jolta löytyy mielenkiintoisesti kässärikrediitti Ang Leen Järki ja tunteet -elokuvaan, mikä on siis erittäin hyvä pätkä. Joten oikeastaan on täysin luonnollista, että kolmannesta Bridget Jones -elokuvasta tuli hyvä, sekä se löysi oikealla tavalla pientä freesiyttä lisää menettämättä kuitenkaan täysin sitä alkuperäistä viehätystä.

Hyvää

Bridget Jones's Baby on lähes kaksituntinen komedia ja se kestää kaikin puolin mallikkaasti alusta loppuun saakka, eikä nauru juuri hiljene/lopu edes siinä kohtaa kun juonta pitää kääntää kohti maalisuoraa. Huumori kukkii tasaisesti läpi elokuvan ja sitä ei luojan kiitos yritetä tehdä "poikien tapaan". Elokuva on kielletty alle 7 vuotiailta Suomessa, joten huumori ei koostu mistään pissa - kakka osaston vitseistä. Kaiken hauskuuden ytimessä on tietysti uskomaton suhdesekoilu jälleen kerran ja elokuvassa kyytiä saavat hahmot, maneerit ja nykymaailman trendit, sekä media. Komedia on tyyliltään laidasta laitaan. Löytyy erinomaista tilannekomiikkaa, hieman slapstickia ja myös dialogiin on ladattu useita hauskoja heittoja ja piikittelyä kunnon brittikomedian tapaan. Hetkittäin nauru teatterissa onnistui jopa hieman peittämään ääniraitaa ja itsekin olin muutamaan otteeseen lähimain kaksinkerroin. Olin ensi-illassa katsomassa, joten siellä oli isoja faneja paikalla, jotka sitten nauroivat urakalla joka ainoalle vitsille. Joten ympäristö ei ollut ehkä ihan neutraali arvostelumielessä, sillä tunnelma varmasti nosti hieman omaa nautintoani ja mielipidettäni elokuvasta.

Ei tarvitse olla aiemmat Bridget Jones -leffat katsottuna. Itse olen ykkösosan nähnyt elämäni aikana kahdesti ja edellisestä kerrasta on varmaankin 7-8 vuotta, joten olin mahdollisista viittauksista pihalla kuin lumiukko, Mutta ei haitannut tippaakaan. Kässäri on tosiaan vielä kerran vahva. On hauskaa, ei tunnu liian perinteiseltä romanttiselta komedialta ja juonta kuljetetaan jopa mestarillisesti eteenpäin. Se ei laahaa ja vaikka tapahtumaa riittää, niin vauhti ei karkaa missään vaiheessa liian kovaksi säheltämiseksi.

Jos kässäri on hyvä, niin näyttely on jopa timanttista. Renée Zellweger on edelleen söpö, erittäin omaperäinen näyttelijä ja hän on kerrassaan loistava komedienne. Ajoitus, ilmeet, fyysinen näytteleminen/komiikka, sekä aksentti ovat poikkeuksellista luokkaa. Jos Edge of Reasonin kohdalla tuntui siltä, että Bridget on pelkkä karikatyyri ja Zellweger autopilotilla, niin nyt Bridget Jones on jälleen lämmin ja sympaattisen höpsö ihminen. Myös Emma Thompson tekee hauskan sivuroolin todella englantilaisena lääkärinä.

Prinssit Rento ja Vakava.

Miespääosatkaan eivät tasoa heikennä, sillä Colin Firth jos kuka on täydellinen vanhanaikainen englantilainen herrasmies. Tuo jäykkä, vakava ja yläluokkainen gentlemannihan on ihan brittikomedian syvintä ydintä. Siihen saadaan sitä komiikkaa vaikka millä mitoin kun tämä ko. gentlemanni yrittää tilanteessa kuin tilanteessa säilyttää arvokkuutensa, siitähän on revitty kokonaisia sarjoja kuten Kyllä Jeeves hoitaa. Firthin hahmon vastakohdan tarjoaa Hugh Grantin poissaollessa Patrick Dempseyn esittämä nykyaikaisempi amerikkalainen hurmuri. Pääkolmikon välinen kemiakin on erinomaista.

Huonoa

Käsikirjoitus on ehkä vahva, mutta mitään syvempää tarkoitusta sieltä ei pysty äyskäröimään, tai ainakaan naurultaan hahmottamaan. Koskaan ei ole liian myöhäistä ja jos olet yksin toivoa on? Ja yksinhuoltajanakin homma luonnistuu. Mikä nyt ei toki ole Bridgetin osalta totta, koska hänellä on elokuvassa kaksi sulhoa. Toki eihän tämän genren elokuvalta odotakaan mitään syvällisiä, vaan ykkösenä tulee viihde ja sillä saralla toimitus pelaa.

Tuttu näky. Surullinen, itseironinen ja lannistumaton.

Elokuva ei myöskään rakenteensa puolesta keksi pyörää uudelleen. Eli Bridgetin Tuhkimo -fantasia saa jälleen onnellisen lopun, jonka voi arvata jo ennen elokuvaa ja matkalla koetaan tutusti uskomattomia nöyryytyksiä, joiden jälkeen kuitenkin brittiläisesti nostetaan leuka pystyyn ja jatketaan eteenpäin. Komiikkaa on myös paljon, joten on ihan odotettavaa, ettei kaikki toimi. Se on joko vähän liian tyhmää, tai sen näkee jo kilometrin päästä rakenteluvaiheessa. Tosin silloin erinomaiset näyttelijät pelastavat tilanteen.

Tuomio

Vaikea verrata tosiaan alkuperäiseen kun edellisestä katsomiskerrasta vuosia, mutta samoissa vesissä liikutaan ehdottomasti. Kenties hieman vähemmän sydäntä ja tarinaa, mutta vastaavasti enemmän komediaa. Suosittelen lämpimästi kaikille, ennakkoluulot romukoppaan ja rentoutumaan. Puhtailla komedioilla ei Oscareita voiteta ja yleensäkin nenää nyrpistellään. Kuulun tähän itsekin, koska en taida pystyä puhtaalle komedialle antamaan esim. IMDB:ssä kymppiä ja ysikin on harvinainen tapaus. Mutta ihan äkkiä ei tule varmaankaan vastaan yhtä hyvää, tai ainakaan kaikille yhtä hyvin sopivaa elokuvaa, leffateattereissa.


Näyttely 9,5
Audiovisuaalinen elämys 8

Juoni/käsikirjoitus 9
Lähtökohdat ja teema 7
Uudelleenkatseluarvo 7,5
Legenda-arvo 7,5
Viihde 9
★★★★☆

IMDB

Muita samanlaisia elokuvia: Rakkautta vain, Happy-Go-Lucky, Kerro minulle jotain hyvää, Roman Holiday, Amelie, Frances Ha