Vuoden 2020 parhaat elokuvat - Top 50

Kong: Pääkallosaari (2017) - Arvostelu

 Arvostelussa: Kong Pääkallosaari (2017)

Joukko tiedemiehiä ja sotilaita lähtee kartoittamaan tutkimatonta Tyynenmeren saarta, joka kätkee sisäänsä jos jonkinlaisia otuksia.

Traileri

Genre: Seikkailu / Toiminta
Ohjaus: Jordan Vogt-Roberts
Käsikirjoitus: Dan Gilroy, Max Borenstein, Derek Connolly ja John Gatins (tarina)
Päätähdet: Samuel L. Jackson, Tom Hiddleston, Brie Larson, John C. Reilly, John Goodman
Kesto: 118 min.

"Is that a monkey?"

Odotukset, vangitsevuus ja teema


Ei, vaan kyseessä on hitchcockmaisesti blondien perään oleva ihmisapina (ape), joka on valkokankaan suurin legenda mitä hirviöihin tulee. Ensimmäisen kerran "maailman kuningas ja kahdeksas ihme" heräsi henkiin vuoden 1933 kauhuelokuvassa pelastaen RKO:n vararikolta ja mahdollisti 8 vuotta myöhemmin osaltaan Citizen Kanen syntymisen. Kyseessä on jo kaiken kaikkiaan seitsemäs jälkeläinen tälle alkuperäiselle King Kongille. Kuten Carl Denham totesi "koko maailma maksaa nähdäkseen tämän". Sitä teoriaa myös Pääkallosaaren tuottanut Legendary Entertainment testaa, sillä he haluavat luoda "Monsterversen". Eli tuoda valkokankaan ikonisimmat hirviöt samaan elokuvaan ja tämä kohtaaminen tapahtuu 2020, mutta sitä ennen edessä on vielä ainakin yksi Godzilla-elokuva. Japanilaisethan toki ovat tämän kohtaamisen fantasioineet jo 60-luvun b-rainassa ja siellä näille monsterielokuville löytyykin pitkät perinteet. Näitähän nykyään kopioidaan lännessäkin Sharknadojen ja vastaavien myötä.

Elokuvaa on kuvattu Australiassa Gold Coastilla ja Village Roadshow Studioilla, jotka ovat todella, todella suosittuja kuvauspaikkoja kun tarvitaan trooppista ja eksoottista ympäristöä. Sen lisäksi on luonnollisesti kuvattu Vietnamissa, jonne Kong juonellisesti sijoittuu. Kolmas merkittävä kuvauspaikka on Havaijin Kualua Ranch, jossa kuvattu Jurassic Parkit ja jos joskus satutte sinnepäin, niin löytyy esimerkiksi mönkijäajelua dinoleffan kuvauspaikkojen läpi.

Pidän hyvinkin paljon paitsi alkuperäisestä, niin myös Peter Jacksonin King Kongista. Myös Pääkallosaarta odotin innolla ja pysyttelin mahdollisimman piilossa kaikelta informaatiolta. Vuoden 2014 Godzillasta en tykännyt alkuunkaan ja en ole itseasiassa ihan varma, että olisinko jopa jättänyt sen katsomisen kesken. Jokatapauksessa en muista siitä enää yhtään mitään näin vajaat kolme vuotta myöhemmin. Ilmeisesti jo silloin puhuttiin tästä monsterversesta, mutta olin senkin jo ehtinyt unohtaa ja yllätyin iloisesti lopputekstien jälkeisestä pikkukohtauksesta. Enkä senkään nähtyäni osannut yhdistää tätä ja tuota Rogue Onen ohjaajan Godzillaa. Ehkä se on tiedostamaton kunnianosoitus sille kuinka paljon parempi Kong: Pääkallosaari oli. Tai kuinka tylsää vanhantoistoa nimettömällä näyttelijäkaartilla Godzilla taas oli. Kongin näyttelijäkaarti on valovuoden nimekkäämpi, mutta riski vanhan toistoon on tässäkin olemassa. Joten katsotaan onnistuiko se millä tavalla maustamaan vanhaa ja tuttua tarinaa, jonka ihmiset tuntevat vaikkeivat ikinä olisi nähneetkään yhtään King Kongia.

Näyttely


John Goodman esittää Carl Denhamia, tai siis tässä tapauksessa Bill Randaa. Hän on Monarchin leivissä oleva tutkija, joka lähtee Yhdysvaltojen hallituksen rahoituksella tutkimaan kartoittamatonta Tyynenmeren saarta. Hän tosin jättää kertomatta olevansa melko varma, että saarella asustelee hirviöitä. Saattajina hänellä on pieni joukko sotilaita, joita johtaa tietenkin Samuel L. Jacksonin kovapuheinen ja miehistään syvästi välittävä everstiluutnantti Packard, joka henkii hieman näitä Vietnamin sodan hulluuden partaalla keikkuvia sotilaita. Muita joukon avainhahmoja ovat tietenkin sotavalokuvaaja Mason Weaver, jota esittää Oscar-palkittu Brie Larson, sekä Tom Hiddlestonin palkkasoturi James Conrad. Jälkimmäistä katsellessa tuli pariinkin kertaan mieleen, että brittiläinen Hiddleston on aivan liian nätti poika perinteiseksi toimintasankariksi. Eikä ole varmastikaan sattumaa, että Joseph Conrad taas oli mies, joka kirjoitti kirjan Heart of Darkness, jonka pohjalta Coppola ohjasi legendaarisen Ilmestyskirja. Nyt -elokuvansa. Ja tähän elokuvaan Kong kiehtovasti viittaakin useassa käänteessä, vaikken saanut kiinni näin yhdellä katsomiskerralla mitä se oikein ajoi näillä viittauksillaan takaa.


Hahmot jäävät todella olemattomiksi ja näyttelijöitä on paljon. Voisi sanoa ja sanotaankin, että elokuvan oikea nimi on Kong: Celebrity Island. Toisaalta tälläisessä elokuvassa paljon hahmoja tarkoittaa tykinruokaa, eikä katsoja voi olla varma kuka selviää hengissä, koska mikään hahmo ei tunnu kovinkaan keskeiseltä. Periaatteessa me siis vain seuraamme Sam Jacksonia, Brie Larsonia jne. viidakossa, emmekä näiden roolihahmoja. Se on helppo ja nopea tapa saada katsojat välittämään edes jollain lailla ruudulla näkyvien ihmisten kohtalosta. Jos tuolla olisi alettu kunnolla hahmoja virkkaamaan, niin leffan kesto olisi vähintään 2,5 tuntia. Eikä se olisi automaattisesti tarkoittanut sitä, että elokuva olisi ollut kokonaisuutena yhtään parempi. Minä ainakin olen ihan tyytyväinen, ettei elokuvassa näkynyt yhtään kliseistä öistä nuotiokohtausta, jossa pari keskenään synkkaavaa hahmoa olisi alkanut purkaa tuntojaan tai historiaansa. Silti olisin kyllä kaivannut itsekin hieman lisää lihaa hahmoihin, vaikka kansa tulikin katsomaan Kongia, joka taas ei ole uusi hahmo valkokankaalla. Godzillassahan odotettiin todella kauan sen tutun liskon saapumista ja se jakoi mielipiteitä vahvasti.

John C. Reilly ja Sam Jackson saavat eniten tilaa loistaa. Samuelille on luonnollisesti rustailtu muutava naseva one-liner ja Reilly puolestaan saa toimia lievästi komedisessa roolissa saarelle toisen maailmansodan aikana pakkolaskun tehneenä hävittäjälentäjänä, joka välillä vakavoituu toimimaan järjen äänenä. Jälleen tulee mieleen Ilmestyskirja. Nyt ja Dennis Hopperin esittämä kuvaaja. Hopper puhuu Brandon Kurtzista paikan kuninkaana ja Reillyn Marlow puhuu hieman samaan henkeen Kongista. Eiköhän kun leffa tästä ikääntyy, niin joku ansiokkaasti sukella vetelemään viivoja näiden kahden leffan välille ja avaa paremmin, sekä kattavammin näitä mahdollisia merkityksiä. Pitänee kai varoiksi myös mainita väärinkäsitysten välttämiseksi, ettei leffa ole tasollisesti lähelläkään Ilmestyskirjaa, mutta nämä yhtäläisyydet siis ovat ihan kiinnostavia.

Audiovisuaalinen elämys


Kyseessä on ohjaaja Jordan Vogt-Robertsin toinen pitkä elokuva aiemman ollessa ihan kiitelty draamakomedia The Kings of Summer. Kaverilla vaikuttaisi olevan lupaava ura edessä, sillä hänen jälkensä Kongissa on yleensä aika yllätyksettömässä genressä persoonallista ja viihdyttävää. Metal Gear Solid -pelisarjan ystävänä toivon, että huhut realisoituvat ja kaveri päätyy ohjaamaan MGS:n elokuvaversion.

Leffasta löytyi muutamia mieleenjääviä kohtauksia. Tällä kertaa alkukohtaus ei ihan ole sellainen, mutta onneksi pian ollaankin jo helikopterien kyydissä ja vain Ride of the Valkyries puuttuu taustalta. Helikopterien sisältä kuvatut ja taivasta vasten kuvatut otokset ovat erityisen huikeita. Toinen mieleenjäävä hetki on tietysti alkuperäiseen King Kongiin viittaava, muistaakseni aikalailla suoraan lainattu kohtaus, jossa tyttö seisoo kallion kielekkeellä ja Kongin pää ilmestyy hiljalleen usvan keskeltä. Sitten seuraa herkempää hetkeä, tällä kertaa ilman riisumisia ja sormien haisteluita.

Luonnollisesti Kong on elokuvan tärkein elementti ja se osa-alue on todellakin kunnossa. Ulkonäössä ei sinänsä ole mitään järin yllättävää ja fysiikka, sekä askellus on kuin karvaisella painonnostajalla. Mutta sitä on hehkutettava, että Kong on jopa näin CGI-aikakaudella aika hemmetin vaikuttava näky ja eritoten 3D:nä. Koossa ei ole pihistelty, vaan ihmisapinan pituus on 31,6 metriä. Terry Notary (Apinoiden planeetta -leffojen Rocket) hoitaa Kongin liikenäyttelyn. Joskin jäin ehkä kaipaamaan hieman enemmän massan tunnetta äänipuolelta esimerkiksi Kongin liikkuessa. Äänimaailmasta puheenollen toimintakohtaukset hyödynsivät todella ahkerasti surround-ääntä, mikä on aina tälläisissä elokuvissa mukavan kihelmöivää.


3D on todellakin hintansa väärti ja se tuo rainalle paljon lisäarvoa. Ruudulla ei ole yhtään turhia sumennoksia ja 3D tekee oikeutta hahmojen ja ympäristön massiivisuudelle. Sitä ei käy kiistäminen, että onnistuneessa 3D-elokuvassa muutoin normaali ja tylsä peruskohtauskin voi näyttää lumoavalta. Näin on Kongin kohdalla. Läsnä ovat myös ne perinteiset efektit, eli roiskeita ruudulla ja runsaasti erinäisiä tavaroita ja projektiilejä lentää katsojaakin kohti. En kiinnittänyt synkkyyteen erityistä huomiota, joskin 3D:n mukanaan tuoma harmaus eittämättä ottaa isoimman terän pois elokuvan oranssin-vihreästä väripaletista. Ainoa selvempi silmiinpistävä pikku miinus oli kun 1-2 kertaa toimintakohtauksissa vauhti ja kameran liike kohosi sen verran suureksi, ettei tahtonut erottaa täydellisesti mitä ruudulla tapahtui.

Juoni/käsikirjoitus


Kynäniskojen osastolta löytyy kosolti kannuksia massiivisista elokuvista. Dan Gilroy on vastannut esimerkiksi robottitaisteluelokuvasta Real Steel ja Jake Gyllenhaalin mahtavasta Nightcrawlerista. Max Borenstein on mukana kaikissa "monsterverse"-elokuvissa käsikirjoittajana. Derek Connolly vastasi Jurassic Worldista ja on jo kiinnitetty tulevaan Star Wars Episode IX:ään. Tarinasta vastannut John Gatins puolestaan on tuttu henkilödraamoista Flight ja Coach Carter, sekä todella viihdyttävästä ja vauhdikkaasta Need For Speedista.

Kong tosiaan kulkee hieman käsikädessä Ilmestyskirja. Nyt -leffan kanssa. Viittauksia löytyy alkaen elokuvan julisteiden suunnittelusta ja värimaailmasta päättyen juonellisiin teemoihin. Mitä nyt pikaisesti etsin netistä kommenttia ohjaajalta, niin mies oli vain miettinyt, että King Kong mashuppina Ilmestyskirjan kanssa olisi jotain niin oudon siistiä, että hän itse ainakin nauttisi sellaisen katsomisesta. Näin ollen voisi todeta, ettei elokuva ehkä itsekään ole ihan varma mitä se haluaa viestiä tällä analogialla. Kenties kyseessä on vain pelkkiä hauskoja tribuutteja yhdelle historian ikonisimmista elokuvista, jonka avulla saadaan samalla maustettua tarinaa kauemmas aiemmista Kongeista. Siltä se ainakin ohjaajan kommenttien perusteella vaikuttaisi.

Itse tarinahan on vielä lähtökohdiltaan samansuuntainen kuin nämä kaksi aiempaa merkittävää King Kongia. Saarelle päästyämme elokuva kuitenkin lähtee raivaamaan omaa tietään aluskasvillisuuden läpi. Emme keskity varsinaisesti Kongiin, vaan enemmänkin saareen ja sen lukuisiin vaaroihin. Päähenkilömme haluavat vain päästä saarelta pois hengissä, hittoon raha ja kuuluisuus. Saaren eliöistä puheen ollen yhdessä kohtaa tuli mieleeni, että tännekö päätyivät ne, jotka eivät mahtuneet mukaan Ihmeotuksiin ja niiden olinpaikkoihin.

Isoissa teemoissa elokuva ei ole muuttunut n. 85 vuodessa. Eli iso apina ei olekaan tässä se hirviö, vaan ihminen on. Kaunotar ja hirviö -teemaa tässä ei oikeastaan lähdetä rakentamaan ollenkaan, vaan siihen ainoastaan viitataan ikään kuin pienenä kunnianosoituksena ohimennen. Toiset sitä voivat kaivata, toiset eivät. Elokuvan olisi pitänyt olla aika erilainen mikäli tuo teema olisi mukaan otettu ja sitä kautta se olisi saattanut kulkea liikaa aiempien osien jalanjäljissä. Nykyisellään leffa tuntui King Kongilta ollen juuri sopivissa määrin erilainen.

Uudelleenkatseluarvo


Ei ole silti edelleenkään alkuperäisen 1933 King Kongin voittanutta. Jotenkin se vain lisää kyseisen klassikon viehättävyyttä kun tietää leffan Kongin olevan pelkkää trikkikuvausta ja Willis O'Brienin mestarillisesti toteuttamaa stop motion -animaatiota. Siinähän oli käytössä useampiakin eri malleja Kongista, joista yksi oli ainakin vain vajaat puolisen metriä pitkä. Siinä on se viehättävyys samoin kuin esimerkiksi Lumikissa, jossa näkee Prinssin olleen todella vaikea hahmo animoitavaksi. Sitä ongelmaa sitten yritettiin parhaansa mukaan kierrellä ja Prinssin osa kutistui olemattomaksi alkuperäiseen ideaan verrattuna. Nykypäivänä ei tarvita enää samoissa määrin mielikuvitusta, luovuutta ja kompromisseja kun kaikki voidaan toteuttaa vision mukaisesti CGI:nä. Jälki on parhaimmillaan upeaa ja ennennäkemätöntä, mutta ehkä vanhaan verrattuna siinä katosi tietynlaista sympaattisuutta. Siinäpä se ainoa korjaamaton, mutta mitätön, huono puoli onkin.


Pidin myös Peter Jacksonin King Kongista todella paljon ja myös Jack Black meni kivasti mukana. En haluaisi asiaa miettiä, mutta on kai pakko. Kyllä minä tältä istumalta sijoittaisin Pääkallosaaren Jacksonin Kongin edelle, mutta suostun perustelemaan vain. että olen Jacksonin version nähnyt kolmasti ja edellisestä kerrasta on muutama vuosi. Ekalla kerralla se oli erinomainen, tokalla kerralla siinä alkoi jo nähdä vähän huonojakin puolia. Pääkallosaaren taas olen nähnyt luonnollisestikin vasta kerran ja vauhdikas, sekä hauskakin, tarina imaisi minut mukaansa.

Kun nyt myös mietin uudelleenkatseluarvon kohdalla, että katsoisinko tämän pimeänä, kylmänä ja sateisena tiistai-iltana jos se sattuisi tulemaan televisiosta, niin sekin aiheuttaa vähän harmaita hiuksia. Tarina on hyvin yksinkertainen, mutta todella viihdyttävä. Se sisältää muutamia hyviä heittoja ja kutkuttavia kohtauksia, joissa on lievää kulttiainesta. Leffa myös loppuu juuri ennen kuin se lipsahtaa liian pitkäksi. Voisinpa vilkaistakin, elleivät esitä samaan aikaan vaikkapa vielä eri tasolla olevaa hirviöelokuvien kermaa kuten Alienia, Tappajahaita, tai vaikkapa sitä alkuperäistä King Kongia.

Viihde


Siinä on jotakin alkukantaisen viihdyttävää kun kerrostalon kokoiset olennot ottavat yhteen. Mieleni täyttyi lapsenomaisesta innosta. Mene ja tiedä toki missä Kong on oppinut eräänlaista "kusarigamaa" käyttämään (googletin). Eräässä kohtauksessa nimittäin jättiapinamme käteen jää kettinki ja sen päähän potkuri. Pienen heiluttelun jälkeen gorillamme keksii välittömästi, että kettingillä on myös helppo kuristaa vastapuoli hengiltä. Eli katsoin siis elokuvan 30 metrisestä jättiläisapinasta ja muista mielettömistä otuksista heräten vasta tuossa kohdin ajattelemaan, että onpas epärealistista. Lisäksi oma mielipiteeni näihin erinäisiin artistisiin vapauksiin on aina ollut se, että tarkoitus pyhittää keinot. Ja lopputulos on aikas pirun siisti, joten tuomio on tämänkin yksityiskohdan suhteen vapauttava ja aplodit vielä perään.

Tekeillä on tosiaan lisäosia ja suosittelen katsomaan lopputekstit. Minäkin ajattelin noita myllyjä katsoessani, että tämähän on yllättävän viihdyttävää ja ehdottomasti voin katsoa lisääkin. Mutta tässä on kuitenkin iso riski olemassa, että tämä kääntyy nopeasti vanhaksi ja puhkikulutetuksi. Etenkin kun ei näissä leffoissa hirveästi juonella juhlittu ja pääosassa puhekyvyttömiä monstereita. Ei elekielellä kovin monimutkaisia juonia uskottavasti kuljetella. Nyt kuitenkin tämä toimi vielä mainiosti ja olen jopa hieman täpinöissäni jatko-osien suhteen.

Odotukset, vangitsevuus ja teema 8,5
Näyttely 7
Audiovisuaalinen elämys 8,5
Juoni/käsikirjoitus 7,5
Uudelleenkatseluarvo 7,5
Viihde 8,5


IMDB

Katsomisvinkit: Shin Gojira, King Kong (1933), Godzilla (2015)Island of Lost Souls, The Most Dangerous Game, Mysterious Island

Kommentit