Kaikkien aikojen parhaat animaatiot 25-1 - Lista

25. 

Mary & Max (2009)

"When I was young, I invented an invisible friend called Mr Ravioli. My psychiatrist says I don't need him anymore, so he just sits in the corner and reads."

Tuotanto: Melodrama Pictures

Ohjaus ja käsikirjoitus: Adam Elliott

Päätähdet: Bethany Whitmore, Toni Collette, Philip Seymour Hoffman, Barry Humphries

Musiikki: Dale Cornelius

Traileri

Mary & Max on kertakaikkisen on valloittava stop-motion savianimaatio. Kunhan vain annat sille 15-20 minuuttia huomiotasi, se kaappaa sinut mukaansa. Pyöreähkö ja yksinäinen 8-vuotias australialaistyttö ajautuu kirjeenvaihtoon sairaalloisesti lihavan, 44-vuotiaan New Yorkissa asustavan juutalaisen kanssa, joka on myös yksinäinen. Kyse on todellakin poikkeuksellisesta elokuvasta, jonka sydän, komedia, äly ja loistava ääninäyttely vievät katsojan mukanaan. Kaikki elokuvan dialogi tapahtuu kirjemuodossa luettuina pätkinä, jossa hahmot vastaavat edelliseen kirjeeseen ja kertovat mitä heidän elämässään on tapahtunut sitten edellisen kirjeen. Englannin kieli rullaa kauniisti ja lauseet ovat viimeisen päälle hiottuja. Pieni ja kuiva komediavire on jatkuvasti läsnä. Muistan luikauttaneeni levyn sisään viime kesänä ja ajatelleeni, että enpä usko kyseessä olevan kaiken hehkutuksen arvoinen elokuva. Meinasin lopettaa siinä vartin jälkeen, mutta onneksi pysyin mukana ja nyt voin todeta kyseessä olevan eräänlainen piilotettu timantti maineikkaampien länsimaisten animaatioiden joukossa. Ja kyse on nimenomaan kypsähköstä elokuvasta, joten lapset tästä eivät saa oikein mitään irti. Bethany Whitmore ja Philip Seymour Hoffman ovat rooleissaan lumoavia kuten pitääkin kässärin ja dialogin ohella ollakin, että puhtaasti henkilöillä ratsastava elokuva ottaa tuulta alleen.

24. 

Bambi (1942)

"I'm thumpin'! That's why they call me Thumper!"

Tuotanto: Disney

Ohjaus: James Algar, Samuel Armstrong, David Hand, Graham Heid, Bill Roberts, Paul Satterfield, Norman Wright

Käsikirjoitus: Perce Pearce, Larry Morey, Vernon Stallings, Mel Shaw, Carl Fallberg, Chuck Couch, Ralph Wright

Päätähdet: Donnie Dunagan, Hardie Albright, Peter Behn, Fred Shields / Reino Bäckman, Elina Saarinen, Jaana Saarinen, Vuokko Saarinen, Ritva Lehtelä (1969 dubbaus) / Miika Vintturi, Samuel Harjanne, Akira Takaki, Markus Bäckman (2005 dubbaus)

Musiikki: Frank Churchill, Edward Plumb

Mieleenjäävä hetki

Kukapa ei olisi kuullut yhdestä animaatiohistorian kuuluisimmasta kohtauksesta, jossa metsästäjät ampuvat pienen ja suloisen Bambin äidin. Tarina on kaunis ja poeettinen tiivistys elämästä yleensä. Syntymän ihme, ensiaskeleet uudessa ja ihmeellisessä maailmassa, ystävät, itsenäistyminen, rakkaus ja perhe. Ja luonnollisesti kuolemakin on osa tuota polkua halusimme tai emme. Walt Disney pystytti pienen eläintarhan, jossa animaattorit saivat tarkkailla eläinten käyttäytymistä ja liikkumista vangitakseen ne autenttisina paperille. Sivuhahmona toimiva Thumper on yksi historian parhaita ja suloisimpia. Näissä varhaisissa Disneyn klassikoissa on vain läsnä jonkinlainen viattomuus, jota on mahdoton yksilöidä mistä se tarkalleen johtuu ja jota nykyanimaatiot eivät pysty saavuttamaan. Bambi tosiaan teki tappiota ensimmäisellä rundillaan, koska Toinen maailmansota vaikeutti suuresti myyntiä ulkomaille. Aikanaan se jakoi myös kriitikoiden mielipiteet, osa kaipasi fantasiaelementtejä ja osa kritisoi ihmisen esittämistä pahiksena. Mutta vuosien mittaan Bambi tuotti huomattavaa voittoa ja myös kriitikoiden mielipide muuttui. Nykyään kyseessä on suuri amerikkalainen klassikko, joka esiintyy jokaisella parhaiden animaatioiden listalla.

23. 

Zootropolis - eläinten kaupunki (2016)

"Life isn't some cartoon musical where you sing a little song and all your insipid dreams magically come true. So let it go."

Tuotanto: Disney

Ohjaus: Byron Howard, Rich Moore, Jared Bush

Käsikirjoitus: Bush, Phil Johnston

Päätähdet: Ginnifer Goodwin, Jason Bateman, Idris Elba, J.K. Simmons / Iina Kuustonen, Ilkka Villi, Veeti Kallio, Ilkka Heiskanen

Musiikki: Michael Giacchino

Mieleenjäävä hetki

Kyseessä on yksi näistä nykyisiä klassikoita ja Zootropolis oli Inside Outin jälkeen se viimeinen liikkeelle paneva voima, joka sai allekirjoittaneen todenteolla paikkaamaan tietämättömyyttään animaatioiden saralla. Käsikirjoitus on aivan mestarillinen komedia, joka on animaatiomaailman Tappava ase. Se viihdyttää lapsia tarjoten sekä heille, että aikuisille älykkään ja kypsän etsivätarinan, sekä roimasti komediaa. Minkä lisäksi se ottaa poikkeuksellisesti kantaa ajankohtaisiin asioihin siirtolaisten ja sosiaalisten stereotypioiden osalta. Kaiken kruunaa ylläoleva kohtaus, joka hassuttelee byrokratian hitailla rattailla. 150 miljoonan dollarin budjetilla operoinut elokuva toi pelkästään lippuluukuilta yli miljardi dollaria. Se ilmestyi vuosi sitten huhtikuussa, joten jo 10 kuukautta ennen Oscareita parhaan animaation pystin kohtalo oli täysi selviö. Veikkasin jopa ehdokkuutta parhaasta käsikirjoituksesta, mutta sitä ei tippunutkaan.

22. 

Dumbo (1941)

"What's the matter with his ears? I don't see nothin' wrong with 'em. I think they're cute."

Tuotanto: Disney

Ohjaus: Samuel Armstrong, Norman Ferguson, Wilfred Jackson, Jack Kinney, Bill Roberts, Ben Sharpsteen

Käsikirjoitus: Joe Grant, Dick Huemer, Otto Englander, Bill Peet, Aurelius Battaglia, Joe Rinaldi, Vernon Stallings, Webb Smith

Päätähdet: Edward Brophy, Cliff Edwards, Verna Felton, Sterling Holloway / Matti Ranin, Jarkko Tamminen, Maija-Liisa Peuhu, Tom Pöysti

Musiikki: Frank Churchill, Oliver Wallace

Mieleenjäävä hetki

Dumbo on yksinkertainen, mutta tunteilla ladattu tarina suloisesta sirkusnorsusta, joka erotetaan äidistään, vaikka emo vain suojeli lastaan sitä kiusanneilta ihmisiltä. Lyhyestä kestostaan huolimatta joukkoon sisältyy useita muitakin unohtumattomia kohtauksia kuten haikarat toimittamassa vauvoja, tai Dumbon vahinkohumala. Elokuvan teon aikana Disneylla oli jälleen rahavyö tiukilla ja Dumbo olikin yhtiön tuohon saakka halvin animaatio, joka onnistui tuomaan sisään jo ekalla teatterirundillaan 40 miljoonaa dollaria, mikä oli enemmän kuin Pinocchio ja Fantasia olivat tuottaneet yhteensä. Budjetti näkyy myös lopputuloksessa, sillä taustat ovat simppeleitä ja vailla kummempia yksityiskohtia kuten hahmotkin. Joissain vauhtikohtauksissa animaatio muuttuu jo huomattavankin virtaviivaistettuun muotoon. Dumbo sai aikanaan kunnian olla ensimmäinen kasettina ilmestynyt julkaisu. Kyseessä on sydämellinen pikkutarina, joka pitää sisällään aimo annoksen huumoria ja viehkeitä eläinhahmoja. Kaikissa näissä Disneyn varhaisissa tuotoksissa on ripaus taikaa, ainutlaatuisuutta ja viattomuutta, eikä Dumbo ole todellakaan poikkeus.

21. 

Pinocchio (1940)

"What does an actor want with a conscience, anyway?"

Tuotanto: Disney

Ohjaus: Norman Ferguson, T. Hee, Wilfred Jackson, Jack Kinney, Hamilton Luske, Bill Roberts, Ben Sharpsteen

Käsikirjoitus: Ted Sears, Otto Englander, Webb Smith, William Cottrell, Joseph Sabo, Erdman Penner, Aurelius Battaglia

Päätähdet: Dickie Jones, Cliff Edwards, Christian Rub, Walter Catlett, Mel Blanc / Tuomas Oksanen, Seppo Mäki, Matti Ranin, Petri Liski

Musiikki: Leigh Harline, Paul J. Smith

Mieleenjäävä hetki

"Tähti toiveen toteuttaa, toivoa näin kaikki saa, unelmasi suurimmat se aikaan saa". Pinokkiossa vilisee enemmän legendaarisia hetkiä kuin kenties missään muussa Disneyn animaatiossa. Pohjimmiltaan elokuvassa on kiedottu sen ympärille, mitä on olla ihminen. Se on innoittanut fantasiagenreä ja esimerkiksi Stephen Spielbergia. Elokuva oli kuitenkin katastrofi lippuluukuilla alunperin ja jo tuotannossa sen kaavailtu 8,5 miltsin budjettu paisui vaatimattomasti 42 miljoonaan dollariin. Sattuuhan noita. Rahoille toki saatiin vastinetta ja niillä tuotiin esimerkiksi ruotsalainen Gustaf Tenggren luomaan elokuvan kaupungille eurooppalainen yleisilme. Ruutu vilisee yksityiskohtia ja on pov-kuvakulmaa, "kamera-ajoa". Elokuvassa oli myös ekaa kertaa läsnä oma erikoisefektitiimi, joka onnistui käyttämään vuoden verran aikaa työstäessään elokuvan vettä. Ja lopputulos on sen arvoinen. Lisäksi Disney käytti ensimmäisen kerran ääninäyttelijänään tunnettua tähteä kun Samu Sirkan rooliin pestattiin Ukulele-Ikena tunnettu Cliff Edwards.

Pinokkio opettaa ihailtavia arvoja kuten on käytävä koulua, ei saa valehdella ja oikotietä onneen ei ole, vaan sen eteen pitää työskennellä ahkerasti. Tosin vastapainoksi elokuvan rasavillit pojat joiden seuraan Pinokkio ajautuu, polttelevat sikareita ja juovat tuopeistaan oletettavasti oluita. Kyseessä on hieno ja osuva kohtaus, joka kuvaa lapsia ja sosiaalista painetta. Mutta siitä huolimatta se oli välillä sensuroitu ja leikelty, joten kannattaa katsoa minkä version elokuvasta ostaa. Pinokkio sai ilmestyessään loistavia arvosteluita, mutta toka maailmansota aiheutti sen, että elokuva tuotti voittoa vasta viisi vuotta julkaisunsa jälkeen. Ja vielä maininta kissa Figarosta, jonka animointi on jotain mitä ei ole enää tietokoneella saavutettavissa. Uskomattoman ketterää, pehmeää ja ilmaisuvoimaista.

20. 

Lumikki ja seitsemän kääpiötä (1937)

"Magic mirror on the wall, who is the fairest one of all?"

Tuotanto: Disney

Ohjaus: William Cottrell, David Hand, Wilfred Jackson, Larry Morey, Perce Pearce, Ben Sharpsteen

Käsikirjoitus: Ted Sears, Richard Creedon, Otto Englander, Dick Rickard, Earl Hurd, Merrill De Maris, Dorothy Ann Blank, Webb Smith

Päätähdet: Adriana Caselotti, Lucille La Verne, Otis Harlan / Eeva-Kaarina Volanen, Rauni Luoma, Martti Tschokkinen (1962) / Jaana Oravisto, Kyllikki Forssell, Pekka Autiovuori (1982) / Riikka Väyrynen, Terhi Panula & Seela Sella, Antti Pääkkönen

Musiikki: Frank Churchill, Leigh Harline, Paul J. Smith

Mieleenjäävä hetki

Ensimmäinen Disneyn kokopitkä animaatio (historian ensimmäinen koko pitkä animaatio tuli Argentiinasta, kaikki kopiot tuhoutuneet) ja Lumikki on nykykatsojan silmin täynnä lumoavaa historian havinaa. Se on kuin henkiin herätetty maalaus.Disneyn hullu projekti, joka olisi epäonnistuessaan vienyt Disneyn konkurssiin. Harva uskoi, että yleisö jaksaisi seurata 83 minuuttia pelkkää animaatiota? Mutta se onnistui ja muutti animaation historian pysyvästi. Ennen tätä nimittäin tehtiin vain lyhytanimaatioita, joita pyöriteltiin aina ennen varsinaisia elokuvia. Disney loi kokonaisen genren suuntaviivoineen aivan tyhjästä. Samat suuntaviivat ovat käytössä vielä 80 vuotta myöhemminkin vaikkapa Vaianassa, tai Frozenissa. Disney oli vuosikymmeniä genrensä yksinvaltias, sillä alkuaikoina animaatio vaati valtavasti ammattitaitoa ja vielä sitäkin enemmän resursseja. Lumikki on kiistaton ja ajaton klassikko, jonka parissa edelleen lumoutuu ja jopa hämmästyy. Nimittäin animaatio ei ole todellakaan karannut kauas 80 vuodessa. Ylläoleva kohtaus aiheutti legendan mukaan aikanaan sen, että elokuvateatterit joutuivat hankkimaan uusia istuimia, koska lapset olivat laskeneet alleen.

19. 

Painajainen ennen joulua (1993)

"And since I am dead, / I can take off my head"

Tuotanto: Disney

Ohjaus: Henry Selick

Käsikirjoitus: Caroline Thompson, Michael McDowell, Tim Burton

Päätähdet: Chris Sarandon, Danny Elfman, Catherine O'Hara, William Hickey, Ken Page

Musiikki: Danny Elfman

Mieleenjäävä hetki

Vuonna 1982 Tim Burton oli vielä tuntematon rivianimaattori Disneylla, joka kirjoitti runon. Vuotta myöhemmin Burton tarjosi tuota runoaan ideana pomoilleen tv-spesiaalia varten, mutta päättäjät pitivät ideaa liian outona. Se on herkullista, koska Tim Burton on nimenomaan herkullisella makaaberiudellaan luonut maineensa ja mammonansa. Englesmanni siirtyi pakkien jälkeen ohjaajaksi ja olikin pian Beetlejuicen, sekä Batmanin jälkeen haluttua tavaraa. Joten nyt idea kelpasi Disneylle. Elokuvan teko vei 15 animaattorilta kolme vuotta ja läsnä oli jopa yli 227 nukkea, sillä kysehän on stop-motion animaatiosta.

Tämän ikonisen jouluelokuvan pääosassa on tanssiva ja laulava luuranko, Jack Skellington. Tämä pormestari haluaa tuoda joulun ikuista Halloweenia elävään kyläänsä. Karkeasta ulkokuorestaan huolimatta Burtonin ihanan makaaberi ja kekseliäs elokuva sopii oikeastaan kaikenikäisille. Disney kuitenkin pelasi varman päälle ja julkaisi elokuvan Toucstone Picturesin nimellä, koska se piti elokuvaa liian pelottavana lapsille. Ja Touchstone Pictureshan on Disneyn tuotantoyhtiö, jonka kautta julkaistaan aikuismaisempaa materiaalia. Elokuvan materiaalista johtuen se ei tietenkään tuottanut mitään perinteisen Disney-elokuvan voittoja, mutta se oli myös tuotettu perinteistä Disney-leffaa halvemmalla budjetilla. Elokuva toi kuitenkin esimerkiksi 75 miljoonaa dollaria lippuluukuilta kriitikoiden ylistäessä sitä maasta taivaisiin. Esimerkiksi hiljattain elokuva oli Rotten Tomatoesin top-25 jouluelokuvat listan sijalla yksi ja ilahduttavan usein tämä Suomenkin televisiosta aina jouluisin tulee.

18. 

Vampire Hunter D (1985)

"You and your kind do not belong among the living. You are nothing but visitors from the past, shadows from the world of darkness."

Tuotanto: Ashi Productions

Ohjaus: Toyoo Ashida

Käsikirjoitus: Yasushi Hirano

Päätähdet: Kaneto Shiozawa, Michie Tomizawa, Seizo Kato / Michael McConnohie, Barbara Goodson, Jeff Winkless / John Gremillion, Luci Christian, David Wald

Musiikki: Tetsuya Komuro

Mieleenjäävä hetki

Vampire Hunter D on Japanin 80-luvun b-luokan kauhuanimaatioiden kruununjalokivi. Kaunis tyttö joutuu yli 10 000 vuotta vanhan, jalosukuisen vampyyrin himon kohteeksi. Tyttö palkkaa suojelijakseen mystisen D:n, joka on puoliksi vampyyri ja puoliksi ihminen. Yksinkertaisessa juonessa vampyyri lähettää kätyreitään hakemaan tytön luokseen D:n yrittäessä suojella häntä. Lisää vaikeuksia tuottavat läheisen kylän asukkaat, jotka eivät katso hyvällä D:n läsnäoloa.

Kyseessä on tunnelmallinen, raaka ja alastomuutta sisältävä uniikki seikkailu, josta on mahdoton sanoa mitä seuraavaksi tapahtuu. D on eritoten erityisen uskottava ja kiehtova päähahmo, jonka verhottu menneisyys paljastuu elokuvan edetessä. Jos esimerkiksi Dracula on uponnut kirjana, tai yleensäkin vampyyrielokuvat kolahtavat, niin tämä on turvallinen valinta. Ylipäänsä tekijät ovat todenneet, että he ovat halunneet tehdä elokuvan, jonka parissa uupuneet ihmiset voivat rentoutua. Joten se summannee elokuvan tyylin. Kuivaa huumoria, loistavaa toimintaa, sopivaa machoilua, tissit ja supervoimia. Myöskin karu pikkubudjetin tausta toimii yllättävän hyvin elokuvan tunnelman vahvistamisessa. 2000 elokuvalle tehtiin isommalla rahalla jatko-osa, joka sekin kannattaa ehdottomasti katsoa. Joskin pidin tästä puskista tulleesta ykkösosasta enemmän ja koko elokuva on katsottavissa ihan Youtubesta löytyen tuosta linkistä. Antoisaa elokuvailtaa.

17. 

Toy Story - Leluelämää (1995)

"To infinity and beyond!"

Tuotanto: Pixar

Ohjaus: John Lasseter

Käsikirjoitus: Joss Whedon, Andrew Stanton, Joel Cohen, Alec Sokolow, Lasseter, Pete Docter, Joe Ranft

Päätähdet: Tom Hanks, Tim Allen, Don Rickles, Jim Varney, R. Lee Ermey, John Morris / Antti Pääkkönen, Santeri Kinnunen, Pekka Autiovuori, Jarmo Koski, Pekka Lehtosaari, Olli Parviainen

Musiikki: Randy Newman

Mieleenjäävä hetki

Pixar päräytti itsevarmana loistavien ja teknisesti innovatiivisten lyhytelokuviensa jälkeen tämän suuren klassikon, jonka levittämisestä vastasi jo tällöin Disney. Se on käsittämättömän loistava, kypsä ja hiottu.  Elokuva omaa samat teemat, huumorin ja tyylin, jotka tulivat olemaan läsnä Pixarin tulevissakin elokuvissa. Tähtivoimaakin tuli Tom Hanksin muodossa, joka oli tuolloin kuumempi kuin kukaan Philadelphian ja Forrest Gumpin jäljiltä, joista molemmista tuli peräkkäisinä vuosina miespääosan Oscar. Toy Story on nokkela, havainnoiva ja pitkään hiottu tarina lapsuudesta, jonka rikkaista hahmoista tuli välittömästi miljoonien lasten ystäviä. Ja siinä sivussa se näytti, että alan tulevaisuus piilee tietokoneanimaatiossa. Esimerkiksi 2002 julkaistiin Ice Age, jonka hahmot olivat neliskanttisia ja maisematkin jättivät toivomisen varaa. Eli Pixar oli useita, useita vuosia edellä muita yhtiöitä tietokoneanimaatiossa, joten onko ihme kun Disney halusi lafkan aikanaan ostaa. Siis sen faktan lisäksi, että Pixar latoi hittiä hitin perään. Nyt siihen on kuitenkin jo 22 vuodessa tullut pari säröä, joskin kaikki elokuvat ovat ymmärtääkseni tuottaneet voittoa. Joten yhtiön näkövinkkelistä ajatellen pari mätää omenaa on semantiikkaa.

16. 

Millennium Actress (2001)

"Don't get your hopes up. She must be over 70 now.
- She'll never grow old!"

Tuotanto: Madhouse

Ohjaus: Satoshi Kon

Käsikirjoitus: Kon, Sadayuki Murai

Päätähdet: Miyoko Shoji, Mami Koyama, Fumiko Orikasa, Shozo Izuka / Regina Reagan, John Vernon

Musiikki: Susumu Hirasawa

Tribuutti

Satoshi Kon ehti ohjata vain neljä animea ennen kuolemistaan syöpään 2010. Kaikki neljä ovat poikkeuksellisia. Millennium Actressissa kahden miehen ryhmä saapuu haastattelemaan legendaarista japanilaisnäyttelijätärtä. Haastattelu käsittää näyttelijättären koko uran. Hänen elokuvansa kietoutuvat Japanin historiaan ja mukaan on heitetty vuosikymmenet kattava rakkaustarina. Millenium Actress käsittelee myös tähtikulttia. Haastattelukaksikon kameramies toteaa heti elokuvan alussa, että tähden on oltava jo yli 70-vuotias. Mihin taas haastattelija tokaisee, ettei tuo kyseessä oleva diiva vanhene koskaan. Se toi mieleeni kovasti vanhan ajan Hollywoodin glamour-tähdet, joista valtaosa vetäytyi Sunset Boulevardmaisesti pois julkisuudesta kun heidän ikoninen ulkokuorensa alkoi rapistua iän myötä. Yksi merkittävimmistä tapauksista on ainakin Marlene Dietrich, joka vietti viimeiset 11 vuotta elämästään tähdelle pienessä pariisilaisessa asunnossa päästäen vain harvat ja valitut asuntoon sisään. Päärooleja näyttelevien näyttelijättärienhän ura tuppasi vanhoina aikoina olemaan ohi siinä 40 ikävuoden jälkeen, kun taas miehet saattoivat näytellä jopa siinä 60-vuotiaiankin kolmekymppisen miehen päärooleja.

Kuten Satoshi Konin elokuville on ominaista, niin Millenium Actressissa todellisuuden rajat hämärtyvät. Nimittäin haastatteluryhmä on mukana näyttelijättären muistoissa, joissa puolestaan yhdistyvät näyttelijättären henkilökohtaiset muistot ja elokuvaroolit. Joten katsoja saa olla tarkkana ja elokuva saattaa vaatia sen toisenkin katsomiskerran. Eritoten kun seassa vilisee erinäisiä viittauksia merkittäviin japanilaisiin elokuviin kuten Seitsemän samuraita, Godzilla, Yojimbo ja Ran. Elokuvan tasosta kertonee jotain se, että se vei ja jakoi muutamia palkintoja Spirited Awayn kanssa. Tarina muuten perustuu löyhästi kahden japanilaisen näyttelijättären, Setsuko Haran ja Hideko Takaminen elämään. Millennium Actress päättyy runollisella kauneudella ja kyse on hullusta, mutta ihanasta kokemuksesta.

15. 

Inside Out - Mielen sopukoissa (2015)

"I say we lock ourselves in our room and use that one swear word we know. It's a good one!"

Tuotanto: Pixar

Ohjaus: Pete Docter, Ronnie Del Carmen

Käsikirjoitus: Docter, Del Carmen, Meg LeFauve, Josh Cooley

Päätähdet: Amy Poehler, Bill Hader, Kaitlyn Dias, Minky Kaling, Lewis Black, Phyllis Smith / Minka Kuustonen, Kari Ketonen, Seera Alexander, Pamela Tola, Turkka Mastomäki, Tiina Weckström

Musiikki: Michael Giacchino

Mieleenjäävä hetki

Inside Out on yksinkertaisesti moderni, uskalias ja älykäs tarina. Kuinka moni iso studio uskaltaisi tehdä elokuvan, vieläpä animaation, surun välttämättömyydestä osana ihmisen psyykettä? Elokuvassa viisi tunnetta (Ilo, Inho, Suru ja Viha) asustavat pikkutytön päässä ja ohjaavat tämän toimintoja vivuista kuin robottia konsanaan. Ohjaksissa on aina joku näistä tunteista, joskin yleensä toimintaan liittyvistä päätöksistä keskustellaan yhdessä. Loistavan komedian ohessa kyseessä on myös A-luokan kasvutarina, johon sisältyvät kaikki asiaankuuluvat katkeransuloiset tunteet. Kyseessä on myös vuoden 2015 paras elokuva henkilökohtaisesti ja se oli ansaitusti ehdolla Oscareissa animaation ohella parhaasta alkuperäisestä käsikirjoituksesta. Elokuva nimettiin myös hiljattain 2000-luvun 41. parhaaksi elokuvaksi äänestyksessä, joka käsitti kriitikoita ympäri maailmaa. Sen edelle mahtui vain kaksi animaatiota, joista tämän listan ykkönen oli sijalla 4 ja kakkonen sijalla 29.

14. 

Children Who Chase Lost Voices (2011)

"You have someone you want to bring back from the dead?"

Tuotanto: CoMix Wave

Ohjaus ja käsikirjoitus: Makoto Shinkai

Päätähdet: Hisako Kanemoto, Kazuhiko Inoue, Miyu Irino / Hilary Haag, David Matranga, Corey Hartzog, Leraldo Anzaldua

Musiikki: Tenmon

Fanitraileri

Children Who Chase Lost Voices sisältää unohtumattoman seikkailun pitkälti jokaisessa maailman mytologiassa mainittuun manalaan. Kyseinen seikkailu muistuttaa Shinkain tuotoksista ylivoimaisesti eniten Hayao Miyazakin vastaavia ja jos ei paremmin tietäisi, niin tekijäksi todellakin veikkaisi Miyazakia.  Eikä manalana toimina Agartha petä katsojan mystisiä odotuksia, sillä se on täynnä silmäkarkkia, vaaraa ja ihmeitä. Siellä myös koetaan tietenkin tarinan tunteelliset kliimaksit ja Tenmonin musiikki yhdessä kauniin ulkokuoren, sekä sympaattisten hahmojen kanssa tarjoaa yhden listan ikimuistoisimmista hetkistä. Minuun kolahti ja kovaa, vaikkei tarina sinänsä ole ihan perinteisintä Shenkaita, joka takahatamaisesti keskittyy yleensä tutkimaan ihmisyyttä ihmeellisen ympäristön sijaan. Elokuva on myös hieman pitkänpuoleinen, mutta jos olet kiinnostunut mytologioista ja kaipaat tunteisiin menevää, sekä samaistuttavaa seikkailua ihmeelliseen maailmaan, niin tässä on yksi listan vahvimmista sillä saralla. Kolahti ja kovaa.

13. 

Aladdin (1992)

"Oh, Al. I'm getting kinda fond of you, kid. Not that I wanna pick out curtains or anything."

Tuotanto: Disney

Ohjaus: Ron Clements, John Musker

Käsikirjoitus: Clements, Musker, Ted Elliott, Terry Rossio

Päätähdet: Scott Weinger, Robin Williams, Linda Larkin, Jonathan Freeman, Gilbert Gottfried / Sami Aarva, Vesa-Matti Loiri, Ulla Hakola, Jarkko Rantanen, Seppo Pääkkönen

Musiikki: Alan Menken

Mieleenjäävä hetki

Aladdin on jo tarinansa puolesta ihan hyvä, mutta kun sinne lyödään sekaan kaikkien aikojen kovin koomikko Robin Williamsin muodossa, niin koko elokuvan taso nousee heittämällä aivan erilaisiin sfääreihin. Kyseessä on todennäköisesti animaatiohistorian paras roolisuoritus, sillä Disney antoi Williamsille periaatteessa vapaat kädet improvisoida aivan mitä mieleen tulee ja Hengen animaatio rakennettiin näiden ympärille. Jopa toinen Aladdinin VHS jatko-osakin on katsomisen arvoinen Williamsin ansiosta, ensimmäisessä hän ei ollut mukana. Papukaija Iagona puolestaan häärii rääväsuisemmasta komediastaan tunnettu Gilbert Gottfried. Miehen koomikkopersoonalla on tapana puhua särisevällä ja kovalla äänellä, sekä ominaista on myös jatkuva silmien siristys. Miehen itsensä mukaan jälkimmäinen tatsi on showbisness-vinkki Helen Kelleriltä. Ei muuten Hengen osalta suomalaisversiossakaan käynyt huonosti, sillä Disney halusi siihen juuri Vesa-Matti Loirin ja jälki oli sekin poikkeuksellista. Para-aikaa Disneylla työstetään live-action remakea Aladdinista ja se on kenties henkilökohtaisesti eniten odottamani remake. Leijonakuningas kun kuulostaa aika mahdottomalta CGI-hötöltä live-actionin saralla.

12. 

Liikkuva linna (2004)



"Here's another curse for you - may all your bacon burn."

Tuotanto: Studio Ghibli

Ohjaus ja käsikirjoitus: Hayao Miyazaki

Päätähdet: Chieko Baisho, Takuya Kimura, Akihiro Miwa, Tatsuya Gashuin / Jean Simmons, Christian Bale, Lauren Bacall, Emily Mortimer, Billy Crystal / Laura Malmivaara, Velimatti Ranta, Tuula Nyman, Mika Eirtovaara

Musiikki: Joe Hisaishi

Mieleenjäävä hetki

Animaation mestari Hayao Miyazaki yhdistelee itämaista ja länsimaista kulttuuria sodanvastaisessa tarinassaan, joka perustuu löysästi Diana Wynne Jonesin romaaniin. Ensinnäkin leffa sisältää yhden komeimmista aparaateista, mitä olen animaatiossa saanut todistaa. Nimittäin tuon steampunk-henkisen Liikkuvan linnan, joka vaihtaa jatkuvasti muotoaan ja liikkuu jaloillaan paikasta toiseen. Valtavaa linnaa liikuttaa huvittava tulidemoni Calcifer ja linnaa puolestaan isännöi legendaarinen velho. Elokuvan pääosassa on hatuntekijänä toimiva tyttö Sofie, jonka ilkeä noita loitsii vanhukseksi. Sofie lähtee etsimään parannuskeinoa loitsulle aiemmin mainitun myyttisen velhon luota.

Elokuvan englanninkielinen dubbaus on poikkeuksellisen vahvasti toteutettu, sillä Pixarin pääaivoihin kuuluva Pete Docter vastasi sitä henkilökohtaisesti ja ääninäyttelykaartista löytyy: Christian Bale, Jean Simmons, Lauren Bacall, Emily Mortimer ja Billy Crystal. Kyseessä on henkeäsalpaavan visuaalinen rakkaustarina, joka alleviivaa sodan inhimillistä ja ympäristöllistä veroa. Koska kyseessä on myös Miyazakin länsimaisin tuotos, niin se ehkä jossain määrissä selittää elokuvan suuren länsimaisen suosion. Mutta enemmänkin minua viehättivät Sofien helposti samaistuttava tilanne, jossa nuorelta ihmiseltä varastetaan elämänsä parhaat vuodet. Kuinka hän siirtyy tilanteesta, jossa kokonainen elämä on vielä edessä, tilanteeseen jossa vuosia onkin jäljellä vain vähän. Kuinka paljosta hän jää paitsi, ellei loitsun kumous onnistu. Myös velho Howl on kiehtova ja ristiriitainen hahmo, sekä tulidemoni tuo paljon komediaa peliin.

11.  

The Girl Who Leapt Through Time (2006)

"I'll be waiting in the future."

Tuotanto: Madhouse

Ohjaus: Mamoru Hosoda

Käsikirjoitus: Satoko Okudera

Päätähdet: Riisa Naka, Takuya Ishida, Mitsutaka Itakura / Emily Hirst, Andrew Francis, Alex Zahara

Musiikki: Kiyoshi Yoshida

Mieleenjäävä hetki

Elokuvan herkullinen tarina on yksinkertaisimmin kiteyttäen seuraava: teini-ikäinen tyttö huomaa saaneensa kyvyn matkustaa ajassa taaksepäin. Voitte vain arvata mihin kaikkeen tuollainen tyttö sitä alkaakaan oikein käyttämään ja sympaattisen tytön toilailuista ei huumori pääse loppumaan. Yhdessä välissä hän nimittäin haluaa elää kaveriporukkansa karaokeillan läpi kerta toisensa jälkeen. Valtaosa komediasta kuitenkin rakentuu sen ympärille kun tyttö huomaa, ettei menneisyyden muuttaminen halutunlaiseksi olekaan niin helppoa kuin miltä se äkkiseltään kuulostaa. Kyseinen elokuva on Mamoru Hosodan ensimmäinen. Aiemmin hänet potkittiin ulos Studio Ghiblistä Liikkuvan linnakkeen animoinnin parista. Hosodalle ominaisesti kyseessä on arkea juhlistava elokuva, johon on ripoteltu kiehtovia fantasiaelementtejä, jotka auttavat alleviivaamaan tarinan henkilöiden kasvutarinaa. Loistava romanttinen draamakomedia.

10. 

Prinsessa Mononoke (1997)



"Life is suffering. It is hard. The world is cursed. But still, you find reasons to keep living."

Tuotanto: Studio Ghibli

Ohjaus ja käsikirjoitus: Hayao Miyazaki

Päätähdet: Yoji Matsuda, Kaoru Kobayashi, Yuko Tanaka, Yuriko Ishida, Akihiro Miwa / Billy Crudup, Billy Bob Thornton, Minnie Driver, Claire Danes, Gillian Anderson

Musiikki: Joe Hisaishi

Fanitraileri

Miyazakia ja Studio Ghiblia käsittelevässä dokumentissa mies itse totesi olleensa nuorempana elokuvantekijänä melko naiivi ja omanneensa liian yksinkertaisen maailmankuvan. Se kieltämättä näkyy esimerkiksi juuri Nausicaassa. Mononoke on oikeastaan tästä monimutkaisempi versio, jossa oikean elämän tapaan ei ole tarjolla oikeita vastauksia ja ratkaisua, eikä tarinasta löydy yksiselitteisiä hyviksiä tai pahiksia. Ainoa viesti on ekologinen, että ihmisen herruudella luonnon yli on seurauksena.

Mononoke oli aikanaan kallein anime ikinä, mutta se oli myös kaikkien aikojen menestynein elokuva Japanissa ja se oli Ghiblin mittapuulla menestys myös ulkomaailla. Joskin Amerikasta se ei kerännyt lippuluukuilta kovinkaan kummoisia tuloja, mutta keräsi erittäin hyvät kasettimyynnit ollen yksi suuri tekijä animen suosion kansainväliselle kasvulle. Jumalia mukanaan pitävä eeppinen toimintadraama on monien mielestä jopa Miyazakin paras teos ja sen näkökannan pystynee jokainen elokuvan nähnyt jakamaan. Elokuvan maailma on unohtumaton, se tuntuu vanhalta ja alkukantaiselta. Ja eritoten maailma hahmoineen tuntuu aidolta.

9. 

Paprika (2006)

"Time for the greatest show on earth!"

Tuotanto: Madhouse

Ohjaus: Satoshi Kon

Käsikirjoitus: Kon, Seishi Minakami

Päätähdet: Megumi Hayashibara, Toru Furyua, Koichi Yamadera, Toru Emori, Akio Otsuka, Katsunosuke Hori / Cindy Robinson, Yuri Lowenthal, Doug Erholtz, Michael Forest, Paul St. Peter, David Lodge

Musiikki: Susumu Hirasawa

Legendaarinen paraati (montaasi)

Paprika on elokuva, joka muistuttaa vahviten puolisen vuosikymmentä myöhemmin ilmestynyttä Inceptionia. Eli tarjolla on samanlainen mielenräjäyttävä kyyti, joka on Konille ominaisesti täynnä outoa kauneutta. Susumu Hirasawan musiikki on loistavaa ja muistan ikuisesti elokuvan hullut paraatikohtaukset. Elokuvan juonessa tohtori Atsuko Chiba uskoo pystyneensä murtautumaan ihmisen psyyken sisälle, tarkemmin sanoen sukeltamaan ihmisen unien sisään. Tuon mahdollistaa hands-free laitetta muistuttava DC Mini, joka myös tallentaa unet myöhempää analysointia varten. Tohtori ei kuitenkaan käytä laitetta ihan kaiken eettisen koodiston mukaan ja kaiken huipuksi tuo kyseinen laite varastetaan eräänä päivänä. Se on huono juttu, koska sillä saa sanoinkuvaamatonta vahinkoa aikaan ihmisen pään sisällä mahdollistaen mm. suggestion. Juoni ei suinkaan tästä helpotu, sillä elokuvan kuluessa todellisuus ja unet sekoittuvat.

Kyseessä oli ensimmäinen näkemäni Satoshi Konin elokuva ja en tainnut ihan täysin pysyä eri aikajanoilla hyppivän tarinan suhteen kärryillä, joten minulla on uudelleenkatsomisen paikka jossain välissä. Kuitenkin se mitä ymmärsin oli ainutlaatuista ja vangitsevaa. Unimaailma on aivan julmetun yksityiskohtainen, eläväinen ja hullu. Ehkä elokuvan unimaailmasta ei tarvitsekaan ymmärtää mitään. Ehkä se on vain järjetön kasa erinäisiä tuttuja asioita, kokemuksia ja tukahdutettuja tunteita esitettynä abstraktissa muodossa. Vaikka se Inception olisi nähtynä, niin et ole siltikään nähnyt mitään samanlaista kuin Paprikalla on tarjottavanaan.

8. 

Your Name. (2016)

"Could this be that in our dreams that guy and I are switching places?"

Tuotanto: CoMix Wave, The Answer Studio

Ohjaus ja käsikirjoitus: Makoto Shinkai

Päätähdet: Ryunosuke Kamiki, Mone Kamishiraishi, Ryo Narita, Aoi Yuki / Michael Sinterniklaas, Stephanie Sheh, Kyle Hebert, Cassandra Morris

Musiikki: Radwimps

Traileri

Elokuvan ensi-ilta Suomessa oli 21.4 ja kuulopuheiden perusteella monet sen jo aikaisemmin nähneet pitivät elokuvaa parhaana animaatioelokuvana kymmeneen vuoteen. Olen aikalailla täysin samaa mieltä. Jälleen anime on ottanut yhden ajatuksen, jolla jokainen ihminen on elämässään leikitellyt ja sijoittanut sen elokuvansa rakennuspalikaksi. Nimittäin onhan sitä tullut mietittyä, miltä tuntuisi olla vastakkaisen sukupuolen edustaja. Noh, elokuvassa tokiolainen poika ja maaseudun tyttö huomaavat vaihtavansa nukkuessaan paikkoja. Huumoria revitään esimerkiksi siitä, että mitäpä teini-ikäinen poika ensimmäisenä tekisi huomatessaan heräävänsä tyttönä. Tietenkin puristelisi rintoja. Tuon ohella molempien elämät luonnollisesti mullistuvat kun erilailla asioihin suhtautuva sielu hyppää yhtäkkiä ohjaimiin.

Kyseessä on jo nyt kaikkien aikojen tuottoisin anime-elokuva, Japanin neljänneksi tuottoisin elokuva ja historian 8. tuottavin perinteisellä tavalla animoitu animaatio. Yleisö rakastaa, kriitikotkin pitävät. Pohjimmiltaan kyseessä on eräänlainen romanttinen komedia, sillä päähenkilömme alkavat kommunikoida keskenään viestein ja päättävät lopulta tavata. Käsikirjoituksen ohella ohjaus ja animatio on todella mestarillista, sillä elokuva hyppii paljon hahmojen välillä ja kun elokuvan ruumiidenvaihtoon herää, niin pystyy selkeästi seuraamaan milloin kukakin asuttaa ketä. Kaiken hypen arvoinen elokuva, joskin silmäkulmat pysyivät kuivina. Mutta tarina on kuitenkin niin villi ja mielikuvituksellinen, että jo ideaa on pakko ihailla. Ja on se toteutuskin loistava. Hopi hopi teattereihin.

7. 

Kaunotar ja hirviö (1991)

"How can you read this? There's no pictures!"

Tuotanto: Disney

Ohjaus: Gary Trousdale, Kirk Wise

Käsikirjoitus: Linda Woolverton, Brenda Chapman, Chris Sanders, Burny Mattinson, Kevin Harkey, Brian Pimental, Bruce Woodside, Joe Ranft, Tom Ellery, Kelly Asbury, Robert Lence

Päätähdet: Robby Benson, Paige O'Hara, Angela Lansbury, Ricard White, Jesse Corti, Jerry Orbach, David Ogden Stiers / Matti Ranin, Mervi Hiltunen, Anneli Saaristo, Esa Ruuttunen, Jyrki Kovaleff, Juha Muje, Tom Wentzel

Musiikki: Alan Menken

Mieleenjäävä hetki

Kaunotar ja Hirviö oli ensimmäinen animaatio, joka on ollut ehdokkaana Parhaan elokuvan Oscarista. Erityisen vaikuttavan suorituksesta tekee fakta, että tuona aikana ehdokkaita oli vain viisi kappaletta. Nykyisessä bisnesmaailmassa, jossa ehdokkuus toimii parhaana mahdollisena mainoksena elokuvalle, ehdokkaita on jo yhdeksän. Kyseessä on täydellinen animaation romanttinen komedia ja se on tietenkin kuorrutettu ikonisella Howard Ashmanin ja Alan Menkenin soundtrackilla. Elokuva on omistettu jälkimmäiselle herrasmiehelle, joka kuoli aidsiin pari kuukautta ennen elokuvan ensi-iltaa. Kaunotar ja Hirviö aloitti Disneyn elokuvien muuttamisen broadwaymusikaaleiksi ja se keräsi peräti 6 Oscar-ehdokkuutta, jolla se jakaa animaatioelokuvien ennätyksen yhdessä WALL-E:n kanssa. Kyseessä oli vuoden 1991 kolmanneksuo suosituin elokuva Terminator 2:sen ja Kevin Costnerin tähdittämän Robin Hoodin jälkeen. Elokuva oli katsojien ja kriitikkojen rakastama. Siitä tuli ilmestyessään Disneyn menestynein elokuva ja kyseessä on ehdottomasti yksi rakastetuimpia Disney-elokuvia.

6. 

Perfect Blue (1997)

"Nobody cares for you anymore. You're tarnished and you're filthy."

Tuotanto: Madhouse

Ohjaus: Satoshi Kon

Käsikirjoitus: Sadayuki Murai

Päätähdet: Junko Iwao, Rika Matsumoto, Shinpachi Tsuji, Masaaki Okura / Ruby Marlowe, Wendee Lee, Gil Starberry, Bob Marx

Musiikki: Masahiro Ikumi

Mieleenjäävä hetki

Perfect Blue on jopa Hitchcockille vertoja vetävä trilleri, joka sattumalta (tuskin) muistuttaa vahvasti 15 vuotta myöhemmin ilmestynyttä Darren Aronofskyn Black Swania. Tässä animaatiossa suositun J-Pop tyttöbändin jäsen jättää ryhmän ja alkaa tavoitella näyttelijättären uraa. Se ei miellytä kaikkia, sillä pian tyttö saa peräänsä häiriintyneen ja uhkailevan vainoajan, joka vaatii tätä palaamaan takaisin bändiin. Tuon paineen ja ahdistuksen alla tähden todellisuuden ja mielikuvituksen rajat hämärtyvät. Perfect Blue omaa Satoshi Konille ominaisesti aikuisille suunnatun, vangitsevan ja realismin sävyttämän uniikin juonen, jollaista ei odottaisi näkevänsä animaation parissa. Kunnia lankeaa myös yhdestä animen häiritsevimmästä kohtauksesta. Henkilökohtaisesti olin vangittu alusta loppuun saakka ja elokuvan jälkeen tuijotin seinää viitisen minuuttia, koska olin mielestäni nähnyt juuri jotain poikkeuksellista. Kyseessä on yksinkertaisesti listan suurin piilotettu timantti.

5. 

Naapurini Totoro (1988)

"Trees and people used to be good friends."

Tuotanto: Studio Ghibli

Ohjaus ja käsikirjoitus: Hayao Miyazaki

Päätähdet: Noriko Hidaka, Chika Sakamoto, Shigesato Itoi, Hitoshi Takagi / Dakota Fanning, Elle Fanning, Tim Daly, Frank Welker / Iida Malinen, Roosa Viitanen, Ville Haapasalo, Pekka Lehtosaari

Musiikki: Joe Hisaishi

Fanitraileri

Kun ajattelee Studio Ghiblia, niin todennäköisesti studion logosta löytyvä Naapurini Totoro tulee ensimmäisenä mieleen. Kyseessä on täydellinen elokuva niin lapsille ja aikuisille. Totorossa isä lapsineen muuttaa maalle ollakseen lähempänä äitiään, joka on sairaalassa. Pian maagiset ja söpöt otukset yhdistyvät lasten äidillisen kaipuun kanssa. Tarina yhdistelee niin japanilaisia kansanperinteitä ja kulttuuria kuin myös tekijänsä omaa henkilökohtaista historiaa. Elokuvasta on useita villejä teorioita, joiden mukaan söpö Totoro olisi esimerkiksi kuoleman jumala ja elokuvasta on myös leikattu useita kauhutrailereita. Ottamatta teorioihin mitään kantaa, niin normaalistikin ajateltuna tämä listan söpöin ja lämpimin elokuva kyllä rakentuu pimeyden ympärille. Eli juuri tämän äidin menettämisen pelon ja kaipuun. Äkkiseltään katsottuna tämän melko yksinkertaisen elokuvan pinnan alta löytyy muutoinkin yllättävää syvyyttä ja perin osuvia havaintoja lapsuudesta sekä elämästä yleensä. Kaiken kruunaa Joe Hisaishin täydellinen musiikki. Kyseessä on esimerkiksi ikonisen elokuvantekijän Terry Gilliamin suosikkianimaatio ja yleensäkin Totoro maailmanlaajuisesti tunnetuimpia, sekä suosituimpia animehahmoja.

4. 

Leijonakuningas (1994)

"Hakuna matata."

Tuotanto: Disney

Ohjaus: Roger Allers, Rob Minkoff
Käsikirjoitus: Irene Mecchi, Jonathan Roberts, Linda Woolverton

Päätähdet: Matthew Broderick, Jonathan Taylor Thomas, Moira Kelly, Jeremy Irons, James Earl Jones, Rowan Atkinson, Robert Guillaume, Nathan Lane, Ernie Sabella / Paavo Kerosuo, Christopher Romberg, Annimaria Rinne, Jukka-Pekka Palo, Esa Saario, Veikko Honkanen, Abdesselam Chellaf, Pirkka-Pekka Petelius, Pekka Laiho

Musiikki: Hans Zimmer, Elton John

Mieleenjäävä hetki

Leijonakuningas on Disneyn väkivahvan 90-luvun suurin kruununjalokivi. Se oli aikanaan maailman toiseksi suurimmat lipputulot kerännyt elokuva, sen vhs-kasetti on ylivoimaisesti kaikkien aikojen myydyin yli 55 miljoonalla kappaleella ja DVD-myynneissäkin se on edelleen kakkossijalla 31 miljoonalla myynnillä. Elokuvan keskeisimmän kohtauksen, eli vauhkoontuneen biisonilauman kohtaukset veivät kolme vuotta animoida. Tim Ricen ja Elton Johnin soundtrack on elokuvahistorian kenties kuuluisin, ainakin kokonaisuutena. Eikä Hans Zimmerin majesteettinen alkuperäismusiikki jää yhtään jälkeen. Leijonakuningas oli lapsuuteni ylivoimainen suosikkielokuva ja katsoin sen viime kesänä ensimmäistä kertaa alkuperäisellä ääninäyttelyllä. Se oli jopa hieman outo kokemus, koska päähäni tuli jatkuvalla syötöllä dialogin suomenkieliset vastineet, jotka ovat äänenpainoineen näköjään ikuisesti syöpyneet mieleeni. Vaikka haluaisinkin pirusti tämän sijoittaa korkeammalle, niin en vain pysty sitä rehellisesti tekemään.

Elokuvan trailerina toimi aikanaan koko alkukohtaus, eli tuo "Circle of Life" ja yleisön reaktio oli vähintäänkin innokas. Tuossa vaiheessa vasta kolmasosa elokuvasta oli valmiina ja tekijät alkoivat pelkäämään, etteivät yltäisi odotusten tasolle. Mutta ihan hyvinhän siinä kävi ja Disneykin kääräisi pelkästään elokuvan oheistuotteista yli miljardi dollaria pelkästään 1994. Tuon lisäksi elokuva oli myös kyseisen vuoden katsotuin ja on edelleenkin kaikkien aikojen kuudenneksi tuottoisin animaatio. Elokuvan perintönä havaijilainen sanonta Hakuna Matata tuli osaksi populaarikulttuuria ja kielenkäyttöä, sekä James Earl Jonesista tuli viimeistäänkin elokuvahistorian tunnetuin ääni näytellessään Darth Vaderin lisäksi Mufasaa. Kyseessä on edelleenkin puhtaasti katsojamäärissä mitattuna kaikkien aikojen katsotuin animaatioelokuva. Joten ilmiö-sanan käyttö on täysin ansaittua.

3. 

Tulikärpästen hauta (1988)



""I'll never ever leave. I'll always be with you.""

Tuotanto: Studio Ghibli

Ohjaus ja käsikirjoitus: Isao Takahata

Päätähdet: Tsutomu Tatsumi, Ayano Shiraishi, Yoshiko Shinohara

Musiikki: Michio Mamiya

Traileri

En voinut ottaa traileria youtubesta, koska sivulaidan ehdotettujen videoiden otsikot spoilaavat elokuvan kliimaksin. Aina kun törmään Tulikärpästen hautaan jossain, tai alan ajattelemaan sitä, niin ihoni menee välittömästi kananlihalle. Tämä elokuva on vahvin argumentti sille, että myös animaatio on vakavasti otettavan tarinankerronnan muoto. Sillä voidaan jopa käsitellä aiheita, jotka normaalina elokuvana yksinkertaisesti sattuisivat liian paljon. Tulikärpästen hauta kertoo kahden japanilaisen pojan tarinan amerikkalaisten pommikoneiden moukaroimassa kaupungissa. Kyseessä on kypsä elokuva, jonka viattomuus ja huomiot vaikeissa oloissa kasvavista lapsista musertavat katsojansa sielun. Joidenkin mielestä kyseessä on kaikkien aikojen paras animaatio ja ymmärrän täysin miksi. Netti on pullollaan tarinoita ihmisistä, jotka itkivät elokuvan viimeiset 15-20 minuuttia, eikä elokuvan loputtuakaan lohduttomasta itkemisestä tahtonut tulla loppua. En yltänyt ihan vastaaviin lukemiin, mutta minun oli pakko työntää katsomista odottanut Itse Ilkimys 2 sisään pystyäkseni päästämään irti. Surullinen, mutta kaunis tarina, joka on yksi kaikkien aikojen parhaita elokuvia. Voisi hyvin olla ykkösenä ja oikeastaan ansaitsisi olla ykkösenä. Mutta kenties kaksi meni edelle siksi, että ne edustavat paremmin animaatiota kokonaisena genrenä.

2. 

WALL-E (2008)



"Eeeee... va?"

Tuotanto: Pixar

Ohjaus: Andrew Stanton

Käsikirjoitus: Stanton, Pete Docter, Jim Reardon

Päätähdet: Benjamin Burtt, Elissa Knight, Jeff Garlin, Sigourney Weaver, Fred Willard / Jukka Rasila, Sari Ann Moilanen, Mikko Kivinen, Eija Ahlberg, Tom Pöysti

Musiikki: Thomas Newman

Mieleenjäävä hetki

WALL-E on poikkeuksellinen länsimainen animaatio, jossa ei sekoilla jatkuvasti kauhealla vauhdilla ympäriinsä. Itseasiassa elokuvan ensimmäinen kolmannes on lähimain tyystin vailla minkäänlaista dialogia. Pixar on saanut käsittämättömällä tavalla yksinkertaiselta, jäykältä ja vailla perinteisiä kommunikaation välineitä (suu, kädet, silmäkulmat, olkapäät, puhe) olevan robotin viestimään rikkaasti ja monipuolisesti. Ja kaiken lisäksi hahmoon on helppo samaistua ja siinä näkee robotin sijaan ihmisen. Aivan kuin Pixarilla olisi mietitty, että keksiikö joku mahdollisimman vaikean, työlään ja ennalta-arvaamattoman idean animaatiolle, joka saattaa flopata teimme kuinka hyvää jälkeä tahansa?

WALL-E on eittämättä yksi elokuvahistorian surullisimmista ja sympaattisimmista hahmoista. Nimittäin tarinassa Maa on tuhoutunut ja nimikkosankarimme on planeetan ainoa elollinen, tai tekoälyllinen asukki. Lukuunottamatta tietenkin WALL-E:n lemmikkitorakkaa. Päivät pitkät pikkurobottimme suorittaa sille ohjelmoitua siivoamis- ja jälleenrakentamisrutiinia, mikä on tietenkin mahdoton tehtävä. Kunnes eräänä päivänä hän saa seuraa planeetalle laskeutuvan toisen robotin muodossa, joka on avaruuteen siirtyneen ihmissiirtokunnan lähettämä.

En tiedä mitä sanoa. Elokuva on uskomaton ja on käsittämätöntä miten näin loistavaan ideaan on joku edes voinut päätyä. Kyseessä on jälleen yksi tribuutti ihmisen mielikuvitukselle ja animaation kyvylle toteuttaa epätavallisia ideoita. Time-lehti valitsi sen vuosikymmenen parhaaksi elokuvaksi, monet pitävät sitä kaikkien aikojen parhaana animaationa. Se keräsi historialliset 6 Oscar-ehdokkuutta ja kun se ei ollut Parhaan elokuvan ehdokkaana, niin siitä aiheutui jälleen yksi skandaali Oscarien historiaan. Vaikka se keräsi jumalattomat määrät suitsutusta kriitikoilta, niin Pixarin elokuvaksi se oli melko vaisu keräten "vain" 533 miljoonaa dollaria maailmalta. Tuolla lukemalla kun ollaan Pixarin elokuvien joukossa neljänneksi viimeisenä. WALL-E on juuri sitä miksi animaatioita rakastetaan. Se tarjoaa lukuisia vau-hetkiä, komediaa, sympaattiset päähahmot, ripauksen romantiikkaa ja unohtumattomat 1,5 tuntia. Lainaten Ameriikan elokuvainstituuttia; ei sitten Chaplinin kulkurin ole näin suurta tarinaa ja tunteita välitetty ilman puhetta.

1. 

Henkien kätkemä (2001)



"Welcome the rich man, he's hard for you to miss. His butt keeps getting bigger, so there's plenty to kiss!"

Tuotanto: Studio Ghibli

Ohjaus ja käsikirjoitus: Hayao Miyazaki

Päätähdet: Rumi Hiiragi, Miyu Irino, Mari Natsuki / Daveigh Chase, Jason Marsden, Suzanne Pleshette / Adeliina Sankari, Rasmus Lehtosaari, Marja Packalen

Musiikki: Joe Hisaishi

Traileri

Studio Ghibli on tuottanut erinomaisia elokuvia kerta toisensa jälkeen, mutta siitä huolimatta Henkien kätkemä on vielä aivan omalla tasollaan. Seikkailua, unenomaista fantasiaa ja vertauskuvia. Elokuvassa 10-vuotias tyttö ajautuu surrealistiseen henkimaailmaan joutuen pakkotyöhön surrealistiseen hengille ja  demoneille tarkoitettuun kylpylään. Jokaisessa käänteessä ruudulla näkyy jotain hullua ja kaikki on vieläpä järkeen käypää kiitos älykkään tarinan, sekä mestarillisen ohjauksen.

Henkien kätkemä on se anime, joka toi Studio Ghiblin todenteolla länsimaissa ihmisten huulille. John Lasseter valvoi englanninkielen dubbauksen, jonka ohjaajaksi vieläpä kiinnitettiin kokenut Kirk Wise. Kyseessä oli aikanaan Japanin ulkomailla menestynein elokuva ja Japanissa se ohitti Titanicin ollen maan historian suurimmat lipputulot kerännyt elokuva. Kyseessä on myös ainoa anime, joka on voittanut Oscarin parhaasta animaatiosta. Osasyy on toki se, että monet loistavat animet on tehty kauan ennen kyseisen kategorian syntyä vuonna 2001. Hiljattain elokuva äänestettiin 2000-luvun neljänneksi parhaaksi elokuvaksi ympäri maailmaa tulevien kriitikoiden toimesta ja Henkien kätkemää pidetään jossain määrin yleisesti kaikkien aikojen parhaana animaationa. Ja esimerkiksi elokuvan junakohtaus on takuulla yksi animaation historian tutkituimpia ja kelatuimpia.

Olen elokuvan nähnyt kolmasti ja minun oli se tarkoitus muistini virkistykseksi katsoa jo neljännen kerran, mutta sinne hyllyyn se vain jäi. Se on täynnä lukuisia yksityiskohtua ja viittauksia niin länsimaiseen kuin eritoten japanilaiseenkin kulttuuriin. Paljon on edelleen elokuvasta ymmärtämättä, mutta sen kantavana teemana ovat Miyazakille perinteiset japanilaisen kulttuurin, sekä perinteiden vaaliminen, luonnon arvostaminen ja nykyisen kulutuskulttuurin kritisointi. Kylpylässä pääosan tyttöä, Chihiroa, esimerkiksi syrjitään koska hän on erilainen ja yleensäkin ahneus, sekä korruptio rehottavat valtoimenaan kylpylässä. Kuten arvata saattaa sen voi nähdä yhteiskunnan metaforana ja lisää löylyä kiukaalle lyödään kylpylää johtavan Yubaban muodossa, joka pitää länsimaisia vaatteita ja on sisustanut asuntonsakin länsimaisesti. Monet näistä edellä mainituista ja pienemmistä teemoista koetaan No-Facen kautta, joka oppii tapoja ympärillä oleviltaan ja syömiltään ihmisiltä. Tuon hahmon taas on innoittanut japanilaiseen mytologiaan kuuluva Noppera-bo, johon viitattiin jo Isao Takahatan Pom Pokossa.

Toivottavasti matkalta tarttui edes jotain näkemättömiä ja yllätyksellisiä elokuvia katselulistalle. Sijoitukset ovat toissijaisia ja merkityksettömiä. Jos joskus pöljänä teen uuden listan, niin teen sen kyllä jo katsottujen elokuvien osalta. Ehkä pysyttäydyn vuoden parhaiden leffojen fiilistelyssä aina vuoden lopussa. Ne kirjoittavat jo itse itsensä kun niistä tulee aina puheenaihe arkielämässä ja internetissä.

Sijat 100-76

Sijat 75-51

Sijat 50-26