Vuoden 2020 parhaat elokuvat - Top 50

Rendel (2017) - Arvostelu


Rendel arvostelu 1

Genre: Toiminta / Fantasia
Ohjaus: Jesse Haaja
Käsikirjoitus: Pekka Lehtosaari, Haaja, Miika J. Norvanto, Timo Puustinen
Päätähdet: Kristofer Gummerus, Rami Rusinen, Renne Korppila, Johnny Vivash
Kesto: 105 min.
Sisältää yhden lopputekstien aikana tulevan kohtauksen.
"Mitä *kettua*? Mikä *himskatin* Rendel?"

Kuten kaikki jo varmasti tiedätte, Rendel on ensimmäinen suomalainen supersankarielokuva. Ymmärtääkseni sen piti myös jossain vaiheessa olla 3D:nä, mutta pikaisella katsannolla näin ei asia kuitenkaan ole. Näin Muumit saa edelleen pitää ainoan "suomalaisen" 3D-elokuvan titteliä. Liekö sitten niin, ettei rahaa enää ole löytynyt jälkikäteen muuntamiselle. Pari kohtaustakin oli selkeästi kolmiulotteisuutta silmällä pitäen suunniteltu.

Rendel on Jesse Haajan ensimmäinen elokuvaprojekti ja kaikki lähti liikkeelle jo vuosia sitten Varkaudessa, missä Haaja yläasteikäisenä suunnitteli oman supersankarihahmonsa. Joka on kirjoittajan omana huomiona jossain määrin Spawnin ja Tuomarin välimuoto. Tuottajaksi löytyi mukaan Mika Norvanto, joka on työstänyt monissa eri rooleissa lähinnä lyhytelokuvia, mutta mainittavin teos on ainakin omissa kirjoissani todella rivo ja typerän hauska B-luokan kauhukomedia Bunny The Killer Thing. Rendeliä käsikirjoittaneelta ja tuottaneelta Timo Puustiselta taas löytyy pari melko tuntematonta ja suoraan DVD:lle päätynyttä elokuvaa, jotka mies on ohjannut ja käsikirjoittanut. Pekka Lehtosaari puolestaan on ollut käsikirjoittamassa elokuvia Pahat Pojat, Vares - yksityisetsivä, Dark Floors ja television puolelta taas löytyy Salatut elämät.

Sanotaan nyt ensimmäisenä olevan jo suoritus itsessään, että tämä 1,45 miljoonan euron budjetilla tehty supersankarielokuva on ylipäänsä nähnyt päivänvalon. Pienissä sivurooleissakin nähdään tunnettuja näyttelijöitä kuten Aake Kalliala, Alina Tomnikov, Matti Onnismaa, Reino Nordin ja Anu Palevaara. Mutta vaikka unelma nimeltä Rendel on kuinka hienolla yhteishengellä ja sydämen asiana saatu liikkeelle ja purkkiin, niin siitä ei ole kuitenkaan hirveästi bonus- tai sympatiapisteitä jaossa. En toki vertaa tätä mihinkään Marvel-elokuviin, vaan ihan suomalaisen elokuvan mittapuulla mennään. Ennakkoon vähän jänskätti kun olen tukevassa flunssassa ja ajatuksen, sekä keskittymisen kanssa on niin ja näin. Mutta odotin Rendelin tarjoavan runsaasti tarttumapintaa ja siinä olin oikeassa.

Rendel arvostelu 2

Elokuvan juoni on paperinohut ja lähtökohdat ovat sellaiset, että rikollisjärjestö VALA on lahjonnan avittamana saanut jo vuosia valmistaa testaamatonta Nh25-rokotetta ja toimittaa sitä kolmanteen maailmaan. Ensimmäisessä kohtauksessa näytetään pahikset ja sitten odotellaankin jo seuraavaan kohtaukseen sankaria. Sitten unohdetaan juoni ja edetään persoonattomiin varastohalleihin, joissa lyödään pahiksia turpaan. Sankarimme on mykkä, mutta pahikset harrastavat ketun ketun kettu -tason junttidialogia. Kun turpakäräjät ovat ohi saadan minimaalista juonenkuljetusta ja seuraavana yönä seuraavaan varastohalliin pitkälti samoin kuvioin. Mikäli elokuva ei tyystin onnistu sammuttamaan katsojan ajatustoimintaa, niin viimeisen kolmanneksen oppikirjamaisena käänteenä saadaan odotettu shokkipaljastus. Nimittäin kutakuinkin ainoa elokuvan juoneen liittyvä ajatus on, että kuka on Rendel ja mikä on miehen motiivi eliminoida tämä rikollispoppoo. Se avataan oikeastaan hienolla tavalla ja on elokuvan onnistunein hetki.

Pahikset näyttelijöineen ovat kolmen kerroksen väkeä. Kaikkien ulkonäkö riittää, mutta eniten ruutuaikaa saavien Rusisen ja Korppilan uskottavuus ei oikein kanna patsastelua pidemmälle. Näyttelijäntaidot, ääni ja ulosanti murentavat korttitalon armotta. Kotiteollisuuden Jouni Hynyseltä näyttävän Rusisen näyttelijäntaidot toki ovat selvästi paremmassa jamassa, mutta hahmon olemus ja järjenjuoksu kaikkinensa vaikuttaa enemmänkin juuri ja juuri kykenemään toimivalta juopolta kuin yhdeltä rahakkaan rikolliskorporaation pääjehuilta. Korppilan hahmo olisi voinut olla aivan hyvin kuten Samuli Edelmann Mission Impossiblessa, jossa Sampalla ei tainnut olla roolisanoja oikeastaan ollenkaan.

Leffan selvästi paras näyttelijäsuoritus nähdään Radekia esittäneeltä ulkomaanvahvistukselta, Johnny Vivashilta, jolla on takanaan teatteritaustaa. Ulkonäkö on riittävän uskottava pahikseksi, vaikka fysiikka tietysti jättää toivomisen varaa, mutta naama on saatu karuun jamaan. Ennen kaikkea kun mies avaa suunsa, niin se uskottavuus ei poksahda savuna ilmaan. Sitä en sitten tiedä miten irlantilaisittain puhuva mies on tarinakaarensa alussa Serbiassa vangittuna, sillä se antaa mielikuvan Bosnian sotaan osallistumisesta ja etnisistä joukkomurhista. Vaikuttaa kaukaa haetulta ja miksei IRA kelvannut. Toisaalta onhan tuo kylmäävin tausta palkkatappajalle mitä Euroopasta voi ajatella.

Elokuva oikeastaan rakentuu patsastelun ja taistelukohtausten varaan. Myllyt ovat Bournemaisia. Eli ihan sairaasti leikkauksia milloin mistäkin päin kuvattuna ja esimerkiksi yhdessä lyönnissä voi olla kolmekin leikkausta. Tekisi kovasti mieli vannoa, että ainakin yksi Rendelliä vastaan tapellut kaveri oli vapaapainija. Se laittoi ristivyöheitolla Rendelin mm. ketoon ja tuo tappelu sisälsi myös perstuntumalla pisimmät ja sulavimmat otokset, mikä tosin ei ole paljoa sanottu. Olisi ollut yleensäkin järkevää pestata mahdollisimman paljon erinäisten kamppailulajien taitajia Rendelin vastustajaksi vaikkapa John Wickin ja Raid Redemptionin tapaan, koska eihän tuolla hirveästi näyteltävää ollut muutenkaan. Kavereita, jotka olisivat saaneet Rendelin näyttämään tappeluissa hyvältä ja olisi osaltaan mahdollistanut toiminnan selkeämmän kuvaamisen, tai jopa liikesarjojen ketjuttamisen.

Rendel arvostelu 3

Kameratyö on melko yllätyksetöntä ja todella kaavamaista. Visuaalisia virikkeitä ei juurikaan ole. Lähi- ja puolilähikuvia käytetään rikollisen paljon. Yleiskuvaa ja variaatioita uskalletaan käyttää turhan vähän. Oletettavasti tällä piilotellaan budjettia ja yritetään epätoivoisesti hioda elokuvaa näyttämään A-luokkaiselta. Aina on yö ja ollaan jossain eristyksissä olevassa paikassa, joka on jännällä tavalla punaisella ja keltaisella valaistu. Varjot ja pimeys ovat unohtuneet jonnekin, vaikka eikös se yleensä kuulu sarjakuvien symboliikan työkalupakkiin olennaisena osana. Kun puhuin kaavamaisuudesta, niin uusiin tapahtumapaikkoihin tullaan yleensä sisään panoroimalla kameraa oikealle, tai kuvaamalla lattiantasosta tracking shotilla kameraa kohti käveleviä hahmoja. Varianssin vuoksi joskus kamera on lievästi vinossa vasemmalle, tai panoroidaan vasemmalle. Se on tylsää ja alkaa pistää silmään elokuvan kuluessa. Kohtauksissa seisoskellaan ja poseerataan samoilla jalansijoilla. Editointihuoneessa varmaan nopeahkolla leikkaustahdilla yritetään nostaa elokuvan tempoa ja musiikissa hakataan jotain rumpuakin, mutta ei se tahti siitä oikein mihinkään nouse.

Heti kättelyssä leffa toki ampuu itseään jalkaan. Hahmoissa ja ympäristössä ei ole realismia. Elokuvaa mainostetaan suomalaisena supersankarielokuvana. Se kertoo sijoittuvansa "tulevaisuuden Suomeen", joten se ei halua olla epämääräinen tapahtumiensa sijoituspisteestä. Joten täytyy ihmetellä miksei oikein missään näy mitään erityisesti suomalaiseksi tunnistettavaa. Ei maisemassa, ei dialogissa, ei hahmoissa, eikä tapahtumapaikoissa. Vain ohikiitävän hetken käytetty rallienglanti ja viimeisessä kohtauksessa oleva minimaalinen loska antavat jonkinlaista kotimaista vivahdetta. Cannesiin ilmeisesti kiikutettiin Rendel-hengessä tuunattuja traktoreita, mutta mitään vastaavaa siunattua suomalaista hulluutta ei lopputuotokseen laitettu. Ulkomaan elävät toki tietysti saavat myös hekotella kirosanoille, joita viljellään ihan riittävästi, mutta tarjolla olisi ollut paljon eksoottisempi supersankarielokuva.

Kaikille on muuten tuttu myös juonikuvio, joka on melko suosittu toimintaelokuvien parissa. Eli löytyy vaikutusvaltainen ja pintapuolisesti kunnollinen rikas isä, jolla on hyljeksitty poika, joka haluaa näyttää isälle olevansa tämän arvoinen. Ihme kyllä en ulkomuistista pysty heittämään esimerkkielokuvia ilmoille, mutta varmasti kaikille tuttua kauraa ja kaikki tietävät, että lopulta poika jollain tapaa hylkää isänsä. Joko kääntämällä selkänsä kun isäpappa tarvitsee apua, tai sitten jopa päästää tämän päiviltä.

Elokuvan loppukohtauksessa Rendel sitten symbolisesti hylkää pysyvästi onnellisuuden/normaalin elämän mahdollisuuden kohtauksessa, joka muistutti minua etäisesti Kolmannesta miehestä ja jostain toisesta elokuvasta, jonka nimeä en pitkästä etsinnästä huolimatta saanut ongittua. Eli katsoja odotti täydellisen onnellista loppua, jossa mies ja tyttö ajautuvat yhteen, mutta sitäpä ei ollut tarjolla.

Eritoten pienen budjetin elokuvilla on hyvin karkeasti jaoteltuna kaksi tapaa olla onnistuneita ja kerätä huomiota. Ne voivat olla joko hyviä, mikä on tietenkin pikkusummilla pelattaessa vaikeaa ja vaatii taakse hemmetisti ammattitaitoa ja onnea. Tai sitten ne voivat olla oikealla tavalla hulluja, rohkeita, tyhmiä ja jopa huonoja. Unelmaa nimeltä Rendel ei ole uskallettu sijoittaa herkullisista lähtökohdista huolimatta tuohon jälkimmäiseen kategoriaan. Lopputulos on kuin jonkin 15-vuotiaan tosissaan visioima elokuva olisi filmatisoitu. Siihenkin nähden lopputulos on hämmästyttävän mitäänsanomaton. Palloilin ankarasti 1-2 tähden välillä, sillä onhan tässä paljon hyvääkin ja en voi missään nimessä tokaista, että parempi kun olisi jätetty tekemättä. Mutta en voi sille mitään, että olen pettynyt Rendelin kliseisyyteen, ympäripyöreyteen ja hukattuihin mahdollisuuksiin. Huonoin supersankarielokuva ikinä se ei kuitenkaan lähellekään ole.

☆☆

IMDB

Katsomisvinkit: Fantastic Four (1994), The Punisher (1989), Nick Fury - Agent of Shield, Captain America (1990), Steel (1997), Dr. Strange (1978), 3 Mighty Men, Supergirl (1984)

Kommentit