Ferdinand (2017) - Arvostelu

Genre: Animaatio / Seikkailu / Komedia
Ohjaus: Carlos Saldanha
Käsikirjoitus: Robert L. Baird, Tim Federle, Brad Copeland
Päätähdet: John Cena, Kate MacKinnon, Gina Rodriguez / Ilkka Villi, Petrus Kähkönen, Katja Aakkula
Kesto: 108 min.

"Missäspäin Hämettä nyt oikeen ollaan kun on niin nättiä."

Vuonna 1938 Disney teki The Story of Ferdinand nimisestä lastenkirjasta sydämellisen lyhytanimaation ja sitä seurasivat samojen aihealuiden ympärillä liikkuvat The Reluctant Dragon, sekä Lambert the Sheepish Lion. Joten tässä valossa onkin hieman ihmeellistä, että lopulta koko illan animaation Ferdinandista tekeekin Foxin omistama Blue Sky Animation Studios, mikä selvisi minulle vasta elokuvan trailerista. Tosin ennen jouluahan uutisoitiin Disneyn ostaneen mm. Foxin elokuvayhtiöt, joten eiköhän dvd-julkaisuun mennessä siellä jossain komeile Disneynkin logo.

Ferdinandin ohjauksesta vastaa tietenkin Blue Skyn kokenut brasialainen luotto-ohjaaja Carlos Saldanha, jonka vyöltä löytyy mm. hänen rakkautta kotimaatansa kohtaan henkivät Rio-animaatiot, minkä lisäksi hän on ohjannut myös kolme ensimmäistä Ice Agea. Saldanha on saanut vierelleen säveltäjäksi tutun rikolliskumppanin kun John Powell vastaa elokuvan latinomaisen vivahteikkaasta ja kitarapainotteisesta musiikista, joka yhdistyy ja rytmittyy kuviin kerrassaan mainiosti. Ja toki kuten animaatioiden kaavaan kuuluu, niin tämän ohella mukana on myös muutama populaarimusiikin edustaja.

Käsikirjoittajaosasto sen sijaan on vähän kevyempää sarjaa, etenkin jos Disneyn armeijoihin verrataan. Siellä Robert Baird on ainoana hankkinut leipäänsä animaatioiden rustailijana ja vyöltä löytyy kirkkaimpana timanttina Big Hero 6. Sen sijaan nuorisolle suunnattuja kirjoja vääntänyt Tim Federle on uusi nimi elokuvakäsikirjoitusten saralla ja Brad Copelandin tunnetuin työnäyte taas lienee John Travoltan tähdittämä prätkäkomedia keski-iän kriisistä; Wild Hogs - villit karjut.

Ferdinandin tarina alkaa härkäaitauksesta, jossa nuoret mullit kisailevat keskenään mittelöiden voimiaan ja opetellen puskemaan. Mutta herkkäsieluinen pasifistinalku Ferdinand keskittyy mieluummin kukkien nuuhkimiseen ja maisemien ihailuun. Toisin kuin muut nuoret häränalut, Ferdinand ei unelmoi pääsevänsä jokin päivä isolle areenalle kaksintaisteluun matadoria vastaan. Hän vain tuumailee, että kukin tehköön miten haluaa ja olkoon millainen haluaa, kunhan se ei satuta ketään. Valitettavasti muut mullit eivät jaa yhtä ymmärtävää ajatusmaailmaa, vaan pehmeä ja erilainen Ferdinand joutuu muiden kiusaamaksi. Lopulta eräänä iltana hän saa maistiaisen härkien karusta kohtalosta ja karkaa aitauksestaan löytäen tiensä rakastavaan kotiin, jossa hän saa olla juuri sellainen kuin haluaa ja istuskella rauhassa ison tammipuun alla kukkia nuuhkien. Valitettavasti vain samalla tavalla kuin alkuperäisessä tarinassa, Ferdinand joutuu vaikeuksiin vauhkoonnuttuaan mehiläisen pistosta.

Elokuva tulee pehmeästi osoittaneeksi sen, miten valtaosa eläimistä on nykyaikana olemassa vain ihmistä varten. Härkäkoulun härillä on vain kaksi tulevaisuutta, eikä kumpikaan niistä ole härän näkökulmasta ole hääppöinen. Ensimmäinen on härkätaisteluareena, jossa kaikki tietävät miten härälle lopussa käy ja toinen on teurastamo. Tässä samassa aihepiirissä liikkui etelä-korealainen Netflix-elokuva Okja, jossa ihmiskunta oli geenimuunnellut mahdollisimman lihaisia ja vähän ympäristöä rasittavia otuksia, joita kasvattamalla tulevaisuuden ruokaongelma olisi ratkaistu. Näitä olentoja annettiin ensialkuun kasvatettavaksi ympäri maailmaa testimielessä ja elokuva seuraa näistä yhden otuksen, sekä häntä kaitsevan pikkutytön yhteistä tarinaa ja heidän välilleen kehkeytynyttä sidettä.

Englanninkielisestä sanonnasta härkä posliinikaupassa on Ferdinandiin rakennettu kutkuttavaa slapstickia sisältävä kohtaus, joka on elokuvan helmiä Madridin kaduille sijoittuvan vauhdikkaan ja hauskan takaa-ajon ohella. Sivurooleista löytyy myös mukava ja vahvasti komediaa tuova katras erinäisiä eläinsivuhahmoja. Oma suosikkini oli ehdottomasti ylhäisellä saksalaisaksentilla puhuvat kouluhevoset, jotka liehuvine harjoineen, koppavine asenteineen ja Prinssi Philipmäisine hampaineen aiheuttivat melkoista hykertelyä. Lisäksi tottahan toki Ferdinandille lyödään kaveriksi myös härkiä rauhoittava vuohi nimeltä Lulu, joka on se perinteinen hyperaktiivinen sankarin apuri animaatioissa. Kyllähän Lulu asiansa ajaa, vaikka hahmo tasapainoilee välillä ärsyttävyyden rajoilla.

Elokuva sijoittuu siis tietenkin Espanjaan ja täten lähimain kaikki ihmishahmot vetävät melko oudon geneerisellä ulkomaalaisaksentilla. Sekaan sitten ripotellaan säännöllisesti espanjankielisiäkin sanoja ja näiden molempien pitäisi ilmeisesti yhdessä luoda osaltaan vahva espanjalainen tunnelma. Ensi-alkuun tuo puhetapa häiritsee valtavasti, mutta siihen kyllä tottuu elokuvan edetessä ja sen voisi sanoa jopa ajavansa asiansa loppupeleissä.

En sitten tiedä miten tuollainen ulkomaalaisen hassu puhetapa sopii sydämelliseen tarinaan, jossa on tarkoitus murtaa stereotypioita ja ennakko-odotuksia. Näin muuten näiden tarinallisten opetusten suhteen Ferdinand on varsin hienolla tiellä ja elokuvaa kelpaa näyttää muksuille. Leffa opettaa kunnioitusta muita kohtaan ja kannustaa olemaan sellainen kuin haluat olla, vaikka muut yrittäisivät aktiivisesti sinua painostaa olemaan jotain muuta. Lisäksi se kertoo miten pienikin auttava teko voi tuntua toisesta suurelta. Lopulta kaikkiin ymmärtävällisesti, kiltisti ja avoimesti suhtautuva Ferdinand voittaa häntä alussa kiusanneet härät puolelleen, ja heistä tulee ystäviä.

Toki vähän tässä vaivaa, ettei kaikkia opetuksia täysin saada kiedottua luonnolliseksi ja huomaamattomaksi osaksi tarinaa. Läsnä on yleensäkin vähän turhan kaavamainen fiilis, ikään kuin olisi luettu käsikirjaa "Miten tehdä hyvä animaatioelokuva" ja sitten koottu täysin ohjekirjan mukainen lopputulos. Tämä koko illan animaatio on periaatteessa paisutettu versio alkuperäisestä sadusta ja tekijöillä on ollut vähän vaikeuksia luoda sinne riittävästi täytettä, mistä kenties osaltaan kielivät useammat musiikkimontaasit ja vähän ylipitkä takaa-ajo Madridin kaduilla. Lisäksi Ferdinand sortuu vähän siihen perinteiseen ansaan, eli taustat näyttävät turhan usein kliinisen yksinkertaisilta. Eihän ne tietysti tärkeyslistalla ensimmäisenä ole ja näitä elokuvia on muutenkin kallista tehdä, mutta yleisesti puhuen mukava olisi taas välillä nähdä taustoilla jotain muutakin kuin minimiä.

Suomalainen ääninäyttely on erittäin hyvää tasoa ja nokankoputtamista ei sen suhteen oikeastaan löydy. Ilmeisesti myös alkuperäisessä showpainijana tunnettun John Cena on vastoin odotuksia erittäin hyvä Ferdinandin roolissa, eikä lähes jokaisessa komediassa nykyään mukana olevaa suosittua SNL-koomikko Kate MacKinnoniakaan ole kritisoitu. Meinaan vähän haisi molemmissa ennakkoon sellainen turvallinen kompromissi suosion ja rooliin sopivuuden välillä. Cenakin kun on mututuntumalla nuorison ja lapsikatsojien keskuudessa ehkäpä kaikkien aikojen suosituin showpainija ja ollut sitä jo yli 10 vuotta.

Ferdinand on viihdyttävän vauhdikas seikkailu, jolla on sydän paikallaan. Iso, mutta kiltti härkä toimii hyvänä roolimallina, sekä opettavana tarinana pikkuisille. Aikuisemmatkin katsojat saavat tarinasta nauruja ja viihdettä irti, vaikka tarina tuntuneekin loppukädessä hieman geneeriseltä ja yllätyksettömältä. Jos viimeiset pari edeltävää vuotta on puhuttu jonkinlaisesta uudesta animaatioiden kulta-ajasta, niin tänä vuonna läntiset tuotannot ovat olleet melko vaisuja. Siinä joukossa Ferdinand on heittämällä top-3 tavaraa ja minusta tuntuu, että valtaosa varmaankin asettaisi sen toiseksi parhaaksi animaatioksi heti Boss Babyn jälkeen.


Odotukset, vangitsevuus ja teema ***

Näyttely ***½
Audiovisuaalinen elämys ***½

Juoni/käsikirjoitus ***
Uudelleenkatseluarvo ***
Viihde ***½

★★★☆☆

IMDB | Vanhoja arvosteluja

Katsomisvinkit: Okja, Rio, The Plague Dogs, Babe - urhea possu