Kaikki oikein (2018) - Arvostelu

Genre: Komedia / Draama / Kotimainen
Ohjaus: Lenka Hellstedt
Käsikirjoitus: Hellstedt & Jenni Dahlström, Anna-Leena Härkösen romaanin pohjalta
Päätähdet: Elsa Saisio, Antti Luusuaniemi, Pamela Tola, Malla Malmivaara
Kesto: 86 min.

"Nyt sinä sitten saat sitä tavaraa."

Minä ja Morrisonin aikanaan ohjanneen Lenka Hellstedtin komedia alkaa, kun Elsa Saision energisesti näyttelemä Eevi Puttonen tallustaa surkeana vesisateessa töihin läpi harmaan värittömän kaupunkikuvan. Alkuosan arkisesta vaelluksestaan hän on taittanut julkisilla ja sen syynä ei ole, että Eevi olisi erityisen ympäristötietoinen ihminen, joka maapallon tulevaisuudesta huolestuneena yrittää pienentää hiilijalanjälkeään. Syynä on se, että hänellä ja hänen miehellään Karilla on vain yksi erittäin epäluotettava romu, jota on joskus autoksikin kutsuttu. Ja tuo pyörillä liikkuva koliseva rotisko on soittimia työkseen myyvän Karin käytössä.


Eevi tienaa elantonsa kauneushoitolassa, jossa hän joutuu päivästä toiseen hemmottelemaan ja paapomaan muita ihmisiä. Työnkuvaan kuuluen hän on tietenkin pakotettu pitämään yllään iloista hymynaamiota, vaikka itsellä menisi kuinka huonosti. Erityisen raskas ja karsea työpäivä on etenemässä viimeinkin kohti kahleista vapauttavaa kellonlyömää, kunnes ovesta hytkyy sisään Virve Salonen (Jenni Kokander) tuttu ärsyttävä virne kasvoillaan. Tämä isokokoinen nainen kiusasi ja pilkkasi heikompaa Eeviä läpi peruskoulun aiheuttaen kohteelleen henkisiä arpia. Eevi yrittää vältellä ja piilotella Virveltä koomisin seurauksin, sillä hän myös häpeää menestyneemmän näköisen Salosen edessä omaa minimipalkkalaisen asemaansa. Lisäksi Virven pilkkanauru on kutakuinkin viimeinen asia, jota voipunut Eevi nyt kaipaa. Tai kukaties Eevin näkökulmasta olisi vielä pahempaa, jos Virve käyttäytyisi kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Tästä kohtaamisesta kuitenkin selvitään kutakuinkin hengissä ja Eevi kipaisee kotimatkalla lähikaupassa ostamassa ruokatarvikkeiden ohella lottolapun, koska miksipä ei. Haaveilu on halpaa ja mukavaa. Kotona Eeviä odottaa aina herkullinen ja käytännöllinen budjettiratkaisu näläntunteen taltuttamiseksi, nimittäin vanha kunnon makarooniloota. Tuota gastronomista nautintoa ostovoimaton, mutta rakastunut pariskunta aloittaa hävittämään ketsupilla höystettynä ja pohtii, että tätäkö tämä elämä on. Kitkuttamista ja eteenpäin räpiköimistä. Vaikka kuinka painaa orjantöitä, niin koskaan ei tunnu raha riittävän ja tilillä ei piisaa katetta lähteä edes minilomalle arjesta irrottautuen. Elämä ei ehkä ole glamouria, mutta ainakin heillä on toisensa ja se on tärkeintä.

Lottoiltana kaikki kuitenkin muuttuu. Eevi viettää yksikseen laatuaikaa näköradion seurassa hänen miehensä viilettäessä ulkona kaverien kanssa. Eevi huomaa sattumalta, että lottolähetys on alkamassa ja kaivaa lappusensa esiin. Aika hidastuu kun pallo toisensa jälkeen napsuu kohdilleen kunnes maailma pysähtyy totaalisesti. Iskee päälle shokki, kaikki lapun seitsemän numeroa on ympyröity. Loppuillan Eevi tuijottelee seinää kuin hypnoosissa. Kari tulee jatkamaan kaveriköörinsä kanssa illanviettoa vielä kotiin, joten unissakävelijältä näyttävä Eevi yrittää parhaansa mukaan kestitä vieraitaan, kunnes hän ja Kari saisivat viimein olla kahdestaan. Tätä vieraiden hyysäämistä on kuvattu kamera kohtisuoraan Eevin kasvoihin lukittuna puolilähikuvaan ja kamera säilyttää aina saman etäisyydeen Eeviin nähden luoden kuplamaisen eristäytyneisyyden tunteen. Lisäksi kun kamera kuvaa aina Eeviä samasta asennosta ja etäisyydeltä, niin katkonaiseen muotoon leikatuilla hyppivillä kuvilla on helppoa viestiä päähenkilön epätodellisesta, unenomaisesta ja jopa huumaavasta tunnetilasta. Vastaavia otoksia löytyy esimerkiksi erityisesti Unelmien sielumessusta, Trainspottingista ja muista saman aihepiirin elokuvista.

Kun Eevi viimein saa kerrottua ilouutisesta siipalleen, niin pariskunta näyttää välittömästi ensimmäisiä merkkejä vainoharhaisuudesta, sekä suurten rahasummien tuomasta painosta ja huolesta. He sopivat, että kenellekään ei kerrota ja mikään ei muutu. Töissä käydään edelleen normaalisti ja rahankäytössä säilytetään maltti ja järki mukana. Se on saatava riittämään ja poikimaan, sillä kumpikaan ei halua enää palata tarinan lähtöruutuun. Mutta eihän tästä komediaa tulisi, mikäli näitä lupauksia ei rikottaisi.

Ensimmäisenä aamuna miljoonavoiton jälkeen aurinko paistaa Puttosen pariskunnan makuukamariin äärettömän kirkkaana ja kuva on osuvalla tavalla kenties hieman ylivalotettu. Elämä hymyilee ja taivaalla ei näy tummia pilviä, kaikki huolet ja ongelmat ovat ikuisesti poissa. Alkaa haaveilu ja suunnittelu, jossa vain mielikuvitus on rajana. Nyt saadaan mitä tahansa ja Eevikin saa viimein olla itse hemmottelun ja paapomisen kohteena. Pariskunta yrittää pitää yllä normaalin elämänsä kulissia, mutta hyvin heikolla menestyksellä. Eritoten ulospäinsuuntatuneella Eevillä on suuria vaikeuksia käsitellä äkkirikastumistaan, eikä se ole niin helppoa sisäänpäinsuuntautuneelle ja vähäsanaiselle Karillekaan. Raha on muuttanut heitä ja heidän suhtautumistaan erinäisiin asioihin.

Elokuvassa on läsnä myös esimerkiksi kohtauksia, joissa pariskunta alkaa yrittää pyöriä vähän "paremmissa piireissä". Tottakai jos on rahaa, niin pitää ostaa taidetta vaikkei siitä ymmärtäisi tai edes välittäisi. Miljonäärin elämään tietysti kuuluu myös luonnollisesti evästää fiineissä ravintoloissa, joista voi tilailla ranskan kielellä merkittyjä annoksia joiden nimiä ei osaa edes lausua ja sisältökin on yllätys. Puttoset siis kokeilevat kliseistä lehtien kansista ja elokuvista tuttua rikkaan ihmisen elämää, mutta se tuntuu heistä kovin vieraalta ja sähläyksiltä ei vältytä. Mutta häpeällähän niistä on aina ennenkin selvitty.

Mitä pidemmälle elokuva etenee, sitä suuremmin se osoittaa toteen perinteisen sananparren, ettei raha tuo onnea. Toisaalta kuten elokuvakin muistaa mainita, niin kyllähän sitä mieluummin on rikas ja onneton kuin köyhä ja onneton. Sitäpaitsi kunhan vain laittaa riittävästi sitä fyffendaahlia menemään, niin on ainakin hetkeksi mahdollista unohtaa kurjuutensa. Eli jos olet rikas ja onneton, niin et vain osaa ostaa onnea oikeasta paikasta. Toisaalta jos jatkuvasti mietit oletko onnellinen, niin se on vain helpoin ja nopein tie kohti masennusta. Kutakuinkin kaikkia näitä teemoja elokuva tulee ohimennen koskettaneeksi.

Muutama lisääntynyt nolla pankkitilillä tietenkin aiheuttaa myös isoja töyssyjä parisuhde-elämään. Vaikka raha ja eritoten äkkirikkaudet muuttavat ympärillä olevien ihmisten suhtautumista sinuun, niin kyllä se salakavalasti usein muuttaa myös sinua ihmisenä. Rahasta voi tulla pirulainen, joka eristää ihmisen muista ja tekee sinusta itsekkäämmän. Et tiedä pitävätkö ympärillä olevat ihmiset enemmän sinusta, vaiko lompakkosi paksuudesta ja elämäsi makeudesta, jonka murusista he mielellään nauttivat. Kaikki ajattelusi voi alkaa kulkea sinun itsesi ympärillä ja raha alkaa värittää ajatusmaailmaasi. Kaverisi tulee ohimennen maininneeksi, että perhana kun hajosi eilen pesukone ja ei olisi oikein varaa ostaa uuttakaan, niin pitää varmaan käydä korjauttamassa se jossain. Tuohon uusrikas massimies helposti ajattelee, että tuo kelvoton siipeilijä koittaa pummata rahaa ja kai se pitää sitten hymyssä suin antaa.

Eevi lähteekin riitojen ja raskaaksi käyvän kulissielämänsä riuduttamana yksin Thaimaan lomalle. Perillä kuitenkin Eeviin iskee pian yksinäisyyden tunne, sillä eihän onni tunnu miltään ellei sitä voi jakaa jonkun toisen, tai sosiaalisen median seuraajiensa, kanssa. Kun tuo yksinäisyyden tunne iskee, niin sen jälkeen Eevi ei ole enää juuri missään lomakohtauksessa kuvan keskellä. Hänet on usein sijoitettu vähän sivulle ja ruudulle on ikään kuin jätetty tyhjää tilaa toisellekin ihmiselle, jonka pitäisi olla paikalla. Tästä viestii selkeiten tyhjä tuoli Eeviä vastapäätä kun hän istahtaa ruokailemaan kahden ihmisen pöytään ja kuvakulma on valittu kuin kahden ihmisen väliseen vuoropuheluun. Lisäksi näissä lomaotoksissa Eeviä kuvataan etäältä, mikä sekin viestii yksinäisyydestä ja alakulosta.

Vielä on mainittava yksi ajatuksia herättävä kohtaus. Eevillä on iäkkäät vanhemmat, jotka asuvat etäämmällä kaupunkielämästä. Hänen äitinsä näkee vanhuuden pehmittämänä omiaan, talon nurkissa vilisee milloin mitäkin ötököitä. Äidin perään katsoo hänen ukkonsa, jossa on perinteistä vanhan ajan suomalaisjäärän verta. Eevin isäukko voisi hyvinkin olla Mielensäpahoittaja ennen vaimonsa kuolemaa. Joskin täytyy toppuutella, että isä on mitätön sivuhahmo, joka ei varsinaisesti tee mitään. Eevin perheen mukanaolo on vain keino käsitellä yksi teema lisää. Nimittäin rikastumisen jälkeen Eevin ja hänen vanhempiensa käymä kahvipöytäkeskustelu on hieno idea tuoda esiin kahden erilaisen sukupolven suhtautumista elämään. Puutteessa eläneet vanhemmat ovat tyytyväisiä vähään, kun taas tässä meidän nykykulttuurissamme kasvaneet ihmiset haluavat vain koko ajan lisää ja lisää. Me materialismin ja suuremman yltäkylläisyyden aikakaudella varttuneet sielut emme osaa tyytyä mihinkään, ainakaan kovin pitkäksi aikaa. Tietyllä tavalla meidän onnellisuutemme mitataan omistamiemme asioiden kautta ja tälläisiä mittoja käyttämällä onnea ei voi koskaan olla liikaa. Hyvin menee, mutta voisi mennä paremminkin.

Sekalaisten tv-töiden parissa aiemmin kunnostautuneen Jenni Dahlströmin käsikirjoitus on poiminut mielestäni kaikki oleelliset teemat ja yleiset ajatukset äkkirikastumiseen liittyen, sekä kietonut ne melko luontevaksi ja yhtenäiseksi osaksi viihdyttävää tarinakokonaisuutta. Läsnä on melko paljon dialogittomia ja lyhyehköjä kohtauksia, joilla pyritään kuvin vangitsemaan hahmojen tuntemuksia ja fiiliksiä tarinan tapahtumiin liittyen. Niistä on saatu samalla hyvinkin päteviä siirtymiä, joiden avulla hetkittäin vähän katkonaiselta ja suurpiirteiseltä tuntuvaa tarinaa pystytään siirtämään eteenpäin kohti seuraavaa aihetta ja käännettä. Olisikohan elokuvan kestosta päätellen ollut pieniä vaikeuksia venyttää tarina riittäviin mittoihin. Hetkittäin nousi vähän sellaisia fiiliksiä, että elokuvan tarinakaari voisi olla tiiviimpikin. Mutta toisaalta tälläisessä viihde- ja komediapää edellä etenevässä elokuvassa on elintärkeää olla mukaansatempaavaa vauhtia ja energiaa, joten tämä on toisaalta ihan normaalia tempon nostattamista. Ja tietysti katsojakin on tullut katsomaan lottovoittajien elämän mullistumista, joten ei tietenkään voida takertua liiaksi yksittäisten asioiden ympärille autistisen taide-elokuvan tavoin.

Kaikki oikein on hauska, harmiton ja asiansa ajava viihde-elokuva, joka perinteiseen tapaan tulee kuitenkin vähän liikaa nostaneeksi jalkaa kaasulta komediansa suhteen elokuvan loppua kohden, kun se yrittää parsia lankojaan yhteen muodostaakseen tarinalle jonkinlaisen katsojia tyydyttävän loppuratkaisun. Lähdin liikkeelle epäilevänä tuomaana, mutta rotten tomatoesin tapaan värittäisin mieluusti arvosanaani vielä tuoreella tomaatilla positiivisen katsomiskokemuksen merkiksi.

★★★☆☆

IMDB | Vanhoja arvosteluja

Katsomisvinkit: Lottovoittaja Ned, Jos minulla olisi miljoona, Rakkauden arpa, Wow! Mikä perintö!, 29. katu, Seitsemän